aveollila1 Aika on totuuden puolella

Pinatubo-julkaisuni – miksi ilmastoeliitti reagoi

  • Kuva 1. Auringon säteilyn muutos Pinatubo-tulivuoren purkauksen johdosta
    Kuva 1. Auringon säteilyn muutos Pinatubo-tulivuoren purkauksen johdosta
  • Kuva 2. Maapallon säteilymäärän muutokset Pinatubo-tulivuoren purkauksen johdosta.
    Kuva 2. Maapallon säteilymäärän muutokset Pinatubo-tulivuoren purkauksen johdosta.
  • Kuva 3. Suhteellinen kosteus mittausten mukaan
    Kuva 3. Suhteellinen kosteus mittausten mukaan
  • Kuva 4. Absoluuttinen kosteus ja lämpötilakehitys 1980-2000.
    Kuva 4. Absoluuttinen kosteus ja lämpötilakehitys 1980-2000.
  • Kuva 5. Pinatubo-purkauksen aiheuttaman lämpötilamuutoksen simulointi
    Kuva 5. Pinatubo-purkauksen aiheuttaman lämpötilamuutoksen simulointi
  • Kuva 6. Absoluuttinen kosteus ja Soden et al:n tapa tulkita muutos
    Kuva 6. Absoluuttinen kosteus ja Soden et al:n tapa tulkita muutos
  • Kuva 7. Pinatubo-purkauksen aiheuttamat lämpötilamuutokset
    Kuva 7. Pinatubo-purkauksen aiheuttamat lämpötilamuutokset
  • Kuva 8. Ilmakehän CO2-määrän muutos ja Pinatubo-anomalia
    Kuva 8. Ilmakehän CO2-määrän muutos ja Pinatubo-anomalia
  • Kuva 9. Oceanic Nino Index - ONI
    Kuva 9. Oceanic Nino Index - ONI

 Julkaisin vuonna 2016 artikkelin nimeltä ”Climate sensitivity parameter in the test of the mount Pinatubo eruption” (Ref. 1) eli suomeksi “Ilmastoherkkyysparametrin testi Pinatubo-tulivuoren purkauksen yhteydessä”. Yleensä ilmastoeliitti on kuitannut hiljaisuudella julkaisuni, mutta tällä kertaa asia herätti nettisivuilla kommentteja. Syynä oli ilmeisesti se, että tutkimukseni osoitti, että IPCC:n ja ilmastoeliitin malleissa käyttämä positiivinen takaisinkytkentä ei pitänyt yhtä mittaustulosten kanssa.

Yritän pitää juttuni kohtuullisen pituisena ja keskityn vain oleellisimpiin kohtiin. Luonto harvoin tarjoaa aitoja koetilanteita ja Pinatubo-tulivuoren purkaus 3.6.1991 on yksi harvoista. Purkaus nostatti pääsääntöisesti rikkidioksidista koostuvan tuhkapilven stratosfääriin. Se peitti 42 % maapallosta neljässä viikossa ja kuuden kuukauden päästä se peitti tasaisesti kaikki leveysasteet. Maapallon lämpötila putosi noin 0,5 astetta, josta se palasi takasin normaaliarvoihin vuoteen 1996 mennessä.

Purkaus pienensi auringon lyhytaaltoista säteilymäärää SWIN (Kuva 1), ja myös maapallon säteilemää pitkäaaltoista säteilyä LWUP ulos avaruuteen (Kuva 2), koska maapallon pinta kylmeni. (Lisäys 27.6.18 klo 7:15: Kuvassa 2 on myös graafi siitä,kuinka ilmakehän alas maanpintaan säteilemä LWDN kasvaa suurten tuhkapartikkelien ansiosta.)Säteilypakote RF on näiden kahden säteilymäärän (SWIN-LWDN) summa ja sen vaikutus maapallon pintalämpötilaan lasketaan kaavalla

dT = λ*RF                                      (1)

jossa λ on ilmastoherkkyysparametri. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, kummalla λ:n arvolla 0,5 K/(Wm-2) vai 0,27 K/(Wm-2) toteutunut lämpötilamuutos vastaa parhaiten kaavan (1) avulla laskettua lämpötilaa. Arvo 0,5 on IPCC:n ja ilmastoeliitin malleissaan käyttämä arvo ja se tarkoittaa veden takaisinkytkentää. Takaisinkytkentä tarkoittaa sitä, että vesi kaksinkertaistaa alkuperäisen – esim. kasvihuonekaasujen - tai muun ilmastopakotteen arvon. Arvo 0,27 tarkoittaa, että veden absoluuttinen määrä ilmakehässä on vakio, jolloin vesi ei vaikuta alkuperäisen ilmastopakotteen aiheuttamaan lämpötilamuutokseen.

IPCC:n raportin AR4 (Luku 8.6.3.1) vuodelta 2007 mukaan veden positiivinen takaisinkytkentä on kaikkien ilmastomallien vahva piirre (a strong positive water vapour feedback is a robust feature of GCMs). IPCC:lle riittää siis tieteelliseksi perusteeksi, että kyseinen ominaisuus löytyy useista tietokonemalleista. Kun IPCC halua esittää luonnontieteellisiä perusteita, niin silloin vedotaan Clausius-Clapeyronin yhtälöön. Kyseinen yhtälö esittää kyllästyneen vesihöyryn höyrynpaineen kaasufaasin lämpötilan funktiona. IPCC:n raportti AR4, luku 3.2 esittää, että kyseinen C-C-yhtälö määrittää ilmakehän vedenpidätyskyvyn, joka on n. 7% lisäys jokaista 1 ⁰C kohti eli teoreettisen maksimin. Tämä toteamus on oikein, mutta sillä ei ole itse asiassa mitään tekemistä sen kanssa, miten ilmakehän vesimäärä määräytyy. Ilmakehä on vain harvoin kyllästynyt vesihöyryn suhteen. Positiivinen takaisinkytkentä tarkoittaisi sitä, että ilmakehän suhteellinen kosteus pysyy vakiona, vaikka sen lämpötilaprofiili muuttuisi. Kuva 3 esittää mitattuja suhteellisen kosteuden arvoja. Jos joku näkee, että käyrät ovat suoria viivoja, niin kehotan menemään optikolle. Myös absoluuttisen veden määrän kehitys osoittaa, että se ei kasva lämpötilan noustessa, kuva 4.

Tein laskelmat simuloimalla dynaamisella mallilla ilmaston käyttäytymistä Pinatubon aiheuttaman poikkeaman aikana vuosina 1991-1996 käyttäen noita kahta λ:n arvoa. Tulokset ovat kuvassa 5. Kuvan mukaisesti λ:n arvo 0,27 antaa tuloksen, joka seuraa varsin hyvin toteutunutta lämpötilamuutosta. Sen sijaan λ:n arvo 0,5 johtaa lämpötilamuutokseen, joka on n. 100 % liian suuri.

En ole ainut, joka on suorittanut saman tutkimuksen. Sen ovat tehneet James Hansen (kaksi julkaisua) ja Soden et. kumppanit (myöhemmin Soden, Ref. 2); jälkimmäisessä asiat on esitetty riittävän yksityiskohtaisesti. Itse asiassa suoritin aikaisempien tutkimuksien uudelleensuorituksen, joka on tieteen tapa varmistaa tärkeiden tutkimustulosten oikeellisuus. Analysoin tutkimuksessani, miksi Sodenin tutkimus osoittaa, että Pinatubo-purkauksen yhteydessä ilmakehässä vaikutti positiivinen veden takaisinkytkentä.

Syyt ovat selvät. Vain Hansen ja Soden ovat käyttäneet ajavana ilmastopakotteen RF-arvona -4,0 Wm-2, kun kaikki muut löytämäni viisi muuta tutkimusta on käyttänyt arvoa -6,0 Wm-2, kuten minäkin. Toinen syy on, että he käyttivät tietokonemallissaan manipuloitua ilmakehän kosteusmäärän mittaustulosta, kuva 6. Kuvan mukaisesti he vetivät suoran viivan absoluuttisen kosteusarvokuvaajan kolmen huipun kautta ja saivat tällä tavalla tuloksen, että purkauksen aikana vesimäärä laski 0,75 mm. Kuten kuvasta näkyy, todellisuudessa vesimäärä hitusen nousi purkauksen aikana.  Kolmas syy on, että koska he saivat alhaisemmasta pakotteesta huolimatta (vesi kaksinkertaistaa muutoksen) liian suuren maksimaalisen poikkeaman eli -0,75 astetta, niin he olivat sitä mieltä, että se oli myös mitattu arvo. Kuva 7 esittää neljän eri mittaustavan mukaisia mitattuja arvoja.  Tällä tavalla sopivasti valiten kolme ratkaisevaa suuretta Soden sai haluamansa tulokset. Kärryt valjastettiin hevosen eteen.

Peräkaneetti Pinatubo-tulivuoren vaikutuksista. Purkauksen aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen tuli merkittävä poikkeama alaspäin. Tämä voi tuntua äkkiseltään hyvin oudolta, koska auringon säteilymäärä selvästi pieneni. Mutta tuhkapilvi aiheutti auringon valon sironnan kasvun eli valoa tulikin kasvien lehtien käyttöön useammasta suunnasta. Tämä lisäsi voimakkaasti erikoisesti puiden yhteyttämismäärää, joka kulutti hiilidioksidia normaalia enemmän, kuva 8. Voimakas tulivuorituhkan määrä saattaa johtaa siihen, että esineen varjo jää muodostumatta.

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Sitten aiheeseen, josta Kalevi Kämäräinen pyysi kommenttiani. Kyse on Richard Telfordin blogikirjoituksesta ja sen kommenteista: https://quantpalaeo.wordpress.com/2016/03/08/the-peer-review-of-ollila-2016/

Telford on ekologi ja apulaisprofessori Bergenin yliopistossa Norjassa tutkimusalueenaan kvantitatiiviset menetelmät ja paleoympäristö (käännettynä muinainen ympäristö). Telford keskittyi tyrmäämään julkaisuni arviointiprosessin täysin lyttyyn. Hän totesi, että kolme arvioijaa antoi hyvin yleisluontoisia arvioita ja neljäs antoi hänen mukaansa erittäin murskaavan arvion artikkelistani.

Tämä neljäs arvioija esiintyy lyhenteellä Joh_ANON tarkoittaen anonyymiä, koska kyseisessä lehdessä oli käytössä avoin arviointiprosessi. Arviointikaavakkeesta ilmenee, että Joh_ANON työskentelee St. Thomasin yliopistossa USA:ssa. Kirjoitin aikanaan blogina tästä aiheesta WUWT-sivustolle: https://wattsupwiththat.com/2016/03/08/positive-water-feedback-not-found-in-the-mt-pinatubo-eruption/

Joku kommentoijista tunnisti kyseisen Joh_ANON:n olevan professori John Abraham, jonka erikoisala on termiset ja fluiditieteet insinöörisovelluksissa.

Varsinaisia tieteellisiä arviointikommentteja on mahdotonta lähteä puimaan tässä blogissa. Ne, joita asia kiinnosta, voivat löytää kaikki arviointikommentit ja vastaukseni täältä: http://sciencedomain.org/review-history/13553

Kaikkia dokumentteja ei kannata lähteä avaamaan, koska ne löytyvät täydellisinä sisältäen myös omat vastaukseni sivun lopussa olevan taulukon viimeisestä sarakkeesta nimeltä File 2. Se sisältää vain kaksi dokumenttia ja noista dokumenteista tunnistaa helposti Joh_ANON:n kommentit. Hän käänsi jokaisen kiven ja kannon tyrmätäkseen tutkimukseni. Yhteensä ensimmäisessä vaiheessa hän esitti 18 kommenttia ja toisessa vaiheessa 33 kommenttia. Osa johti tarkistuksiin tekstissäni ja osa ei. Se on normaali tilanne arviointiprosessissa. Tuskin mikään artikkeli on selvinnyt ilman huomautuksia ja korjausehdotuksia.

Telford keskittyi arviointiprosessiin ja oli sitä mieltä, että sen perusteella artikkelillani ei ole mitään arvoa, koska arviointiprosessi oli niin kelvoton. Jokainen, joka tuntee itsensä kykeneväksi, voi itse arvioida, kuinka päteviä omat vastineeni ovat olleet John Abrahamille ja muillekin. Olen sitä mieltä, että arviointiprosessi tai tieteellisen julkaisun status ei tee julkaisusta automaattisesti surkeaa tai loistavaa. Olen aikaisemmin todennut, kuinka Soden et kumppanien julkaisun tulokset perustuivat sopivasti valittuihin arvioihin, joista tärkein oli veden määrän manipulointi, niin että se osoitti sopivaa alenemista. Jos se poistetaan, niin koko tulos romahtaa. Kuinka laadukas olikaan Science-lehden arviointiprosessi? 

Science- ja Nature-lehdet ovat tiedelehtien ranking-listojen kärjessä ylivoimaisesti. Kuinka sattuikaan, niin Nature-lehti on itse tehnyt kyselytutkimuksen 16.5.2106 tieteellisten julkaisujen toistettavuusongelmasta (reproducibility): https://www.nature.com/news/1-500-scientists-lift-the-lid-on-reproducibility-1.19970

Yleisesti ottaen on huomattu, että n. 95 % tieteellisistä julkaisuista menee tieteen roskakoriin aiheuttamatta mitään vaikutuksia kyseisen tieteen alan kehitykseen. Merkittävät tutkimustulokset tutkijat haluavat toistaa ja vakuuttua siitä, että tulokset ovat oikeita. Nature-lehden kyselyn mukaan 1576 tutkijasta 70 % vastasi, että he eivät ole pystyneet toistamaan tieteellisiä kokeita tai tuloksia. Vastanneista 52 % piti tätä tieteen merkittävänä kriisinä.

Olen itse tehnyt kaksi tieteellisen tutkimuksen toistettavuustutkimusta. Toinen oi tämä Pinatubo-artikkeli. Toinen oli tutkimus, jossa toistin Myhre et kumppanien tutkimuksen hiilidioksidin säteilypakotteen arvosta ja en saanut samaa tulosta: oma tulokseni CO2-pitoisuudella 560 ppm oli 2,16 Wm-2 ja alkuperäinen ilmastoherkkyysarvo on 3,7 Wm-2, joka on 71 % suurempi. Koska ilmastossa ei ole veden positiivista takaisinkytkentää, niin ilmastoherkkyysarvoni asteissa  on 0,6 ⁰C, kun IPCC:n arvo on 1,8-1,9 ⁰C.

Lopuksi kommentoijille ohje. Pysykää asiassa eli Pinatubo-keisissä, veden positiivisessa takaisinkytkennässä ja vertaisarvioinnissa. Älkää laajentako asiaa tarpeettomasti, koska niitä keskusteluja on käyty riittävästi. Poistan aihepiiristä likaa ulosmenevät kommentit. Yksi toive kuitenkin niille, jotka ovat veden positiivisen takaisinkytkennän kannattajia: Voitteko osoittaa luonnosta jonkin ilmiön tai tapahtuman, jossa on toteutunut positiivinen takaisinkytkentä? Tiedättekö, mihin positiivinen takaisinkytkentä johtaa?

Referenssit.

  1. Ollila, http://www.sciencedomain.org/abstract/13553
  2. Soden at al.: http://science.sciencemag.org/content/296/5568/727

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (58 kommenttia)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mitä siis haluat näillä graafeilla ilmaista, eli mikä on johtopäätös ja mistä (lyhyesti)?

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kommenttiin 1. Tässä on oleelliset tulokset: Kuvan mukaisesti λ:n arvo 0,27 antaa tuloksen, joka seuraa varsin hyvin toteutunutta lämpötilamuutosta. Sen sijaan λ:n arvo 0,5 johtaa lämpötilamuutokseen, joka on n. 100 % liian suuri. Tämä jälkimmäinen arvo tarkoittaa positiivista veden takaisinkytkentää, joka tuplaa alkuperäisen ilmastopakotteen olipa se mitä tahansa.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Ensinnäkin on todella kyseenalaista käyttää ilmastoherkkyysparametria laskemaan lyhytkestoisen pakotteen, kuten esim Pinatubon purkauksen, lämpötilavaikutuksia. Se on ihan selvä asia, että se antaa aivan liian suuria lämpötilamuutoksia.

“Purkaus pienensi auringon lyhytaaltoista säteilymäärää SWIN (Kuva 1), ja myös maapallon säteilemää pitkäaaltoista säteilyä LWUP ulos avaruuteen (Kuva 2), koska maapallon pinta kylmeni. Säteilypakote RF on näiden kahden säteilymäärän summa ja sen vaikutus maapallon pintalämpötilaan lasketaan kaavalla”

Ja ymmärsinkö oikein, että olet laskuissasi huomioinut säteilypakotteessa sen säteilyn muutoksen, jonka maanpinnan lämpötilan muutos aiheuttaa? Joka tapauksessa säteilypakotteessa ei ihan määritelmänkään mukaan huomioida maanpinnan lämpötilan muutoksista aiheutuvia säteilyn muutoksia, joten se ei ole noiden kahden säteilymäärän summa. Sen lisäksi et ole tainnut huomioida sitä, että Pinatubosta purkautuneet hiukkaset myös absorpoivat lämpösäteilyä?

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #4

Lisään vielä:
"Tuskin mikään artikkeli on selvinnyt ilman huomautuksia ja korjausehdotuksia."

Ei ongelma ole siinä, että artikkelisi olisi saanut huomautuksia tai korjausehdotuksia vaan siinä ettei se ole läpikäynyt minkäänlaista arviointia kuin vain yhden arvioitsijan kohdalla, ja hänen kommenttien perusteellaan tuota tutkimusta ei olisi pitänyt julkaista.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #5

John Abraham keskittyi tyrmäämään tutkimukseni. Hän mm. kirjoitti, että koko tutkimus pitäisi hylätä jo sillä perusteella, että olen käyttänyt lämpötilamittauksissa satelliittimittausarvoja eli UAH-mittauksia. Kuten tunnettua, niin nuo arvot mittaavat troposfäärin alaosan lämpötilaa. Abraham vain ei huomannut, että Soden et al. olivat käyttäneet vain ja ainoastaan tätä lämpötilaa. Minä olen tutkimuksessani analysoinut kaikki merkittävät mittaussarjat ja ottanut käyttöön kaksi: satelliittimittaukset ja ne neljän mittauksen keskiarvon - niissä ei ole juurikaan eroa.

Tähän kohtaan on syytä lisätä selityksenä, että ilmastotutkijat ottivat satelliittilämpötilamittaukset käyttöön systemaattisesti 90-luvulla. Mutta sitten jossain 2010 paikkeilla huomattiin, että lämpötilanousu pysähtyi. Sitten kävi niin, että NOAA ja Hadley Centerin mittaukset rupesivat sopivasti hieman nousemaan ja niin ilmastoeliitti siirtyi takaisin näihin mittaussarjoihin.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #4

Komenttiin 4. Myös Soden et al. käyttivät tietokonemallia tämän lyhytaikaisen ilmiön analysointiin. Omassa dynaamisessa mallissani käytin valtamerien ja maan aikavakioita ja kuten kuvasta 5 näkyy, niin mallin antama lämpötila seuraa mitattua lämpötila varsin hyvin eli dynaamista virhettä ei juuri esiinny. Sama on todettava Soden et al:n tuloksista.

IPCC:n ja muidenkin tutkijoiden mukaan maapallon pintalämpötilaa voidaan laskea sen perusteella, miten säteilypakote muuttuu ilmakehän rajalla ottaen huomioon sekä pitkä- että lyhytaaltoinen säteily. Pilvisyyden vaikutus mm.lasketaan tällä periaatteella.

Olen käsitellyt tuhkapilven ominaisuutta absorboida lämpösäteilyä artikkelissani.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #7

Niin he käyttivät nimenomaan ilmastomallia eikä ilmastosensitiivisyysparametria joka tähän ei millään sovellu.

Ilmastopakotteessa on yleisesti mukana pitkäaaltoinen säteily mutta vain se mitä esim Pinatubon hiukkaset ovat itsessään (tai esim pilvien kautta epäsuorasti) aiheuttaneet, ei se mitä lämpötilan muutos aiheuttaa.

Oletan että tarkotat tuhkapilvellä sulfaattipilveä, joka sen lämpötilan muutoksen aiheutti. Joka tapauksessa vaikka absorbtio oli huomattavasti pienempi efekti kuin mitä nuo hiukkaset heijastivat, on sillä tässä tapauksessa iso merkitys.

Yritä ottaa tämä ihan ystävällisenä neuvona: Tutustu kirjallisuuteen, käsitteisiin ja mitä niillä todella tarkoitetaan. Sinulla on ihan todella merkittäviä virheitä jotka toistuvat tutkimuksissasi ja kirjoituksissasi.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen Vastaus kommenttiin #11

Äläs nyt.

Ollilan tutkimukset ovat "vertaisarvioituja". Siis hänen vertaisensa "ilmastotutkijat" ovat niitä peranneet, ja DelMonte -mies on antanut niille hyväksyntänsä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #11

Kommenttiin 11. Nyt Laakso yrittää hämärtää selvää asia. Sodenin tarkoituksena oli nimenomaan osoittaa, että Pinatubo-purkauksen aikana tapahtunut lämpötilan lasku on selitettävissä, jos ilmastossa on positiivinen veden takaisinkytkentä. Yksinkertraisessa mallissa saman asian ajaa ilmastoherkkyysparametrin arvo 0.5 K/(W/M2)).

Tähän keskusteluun en lähde jälleen kerran, koska se on käyty läpi monta kertaa. IPCC:n yksinkertainen malli, jota käytin tutkimuksessani antaa aivan samat tulokset ilmastoherkkyydelle ja IPCC:n skenaarioille kuin kaikkein monimutkaisimmat tietokonemallit keskimäärin.

Eikö sinua yhtään häiritse, miten Soden ja kumppanit laskivat veden määrän purkauksen aikana? Sehän oli selvä manipulaatio. No eipä tietenkään häiritse, kun sen avulla on saatu "oikea tulos".

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #20

"Yksinkertraisessa mallissa saman asian ajaa ilmastoherkkyysparametrin arvo 0.5 K/(W/M2))."

Tämä on minusta hieman huvittavaa kun aina jaksat väittää siihen että tätä voi kyllä käyttää vaikka lähes kaikkien sinun tutkimustesi pohja on juuri siinä ettei sitä (vääräoppisesti) käytettämällä tule oikeita arvoja.

Se tilanne missä sait samoja arvoja omasi ja "IPCCn mallin" välillä on sellainen jossa hiilidioksidiputoisuus kasvaa enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin skenaarioissa josta tuo ilmastoherkkyysparametri on määritelty.

Luen huomenna mitä Sodenin paperissa pitäisi häiritä.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #20

Nyt luin tuon Soden paperin ja eihän tuo sinun kuva 6 ja kuvaamasi tapa liity millään tavalla siihen mitä tuossa paperissa on tehty? He ovat vertailleet purkauksen jälkeistä NVAP ja TOVS dataa vuosien 1979 ja 1990 väliseen klimatologiaan ja tehneet ilmastomallisimulaatioita jossa veden määrä on laskettu Pinatubon ja kontrolliajojen erotuksena.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #4

Korjattu vastaus kommenttiin 4. Olen poistanut alkuperäisen kommenttini 22 ja korvannut sen tällä vastauksella. Muistin yhden yksityiskohdan väärin ja oikaisen sen tässä. Korjasin tätä kohtaa myös itse päätekstiin. Olen käyttänyt säteilypakotteena summaa SWIN-LWDN, koska se on todellinen säteilyn muutos, joka kohdistuu maanpinnalle (Kuva 2). LWDN arvo on saatu optisista mittauksista – tarkemmin kuvattu itse tutkimuksessa. Lähinnä suuret hiukkaspartikkelit aiheuttivat sen, että pitkäaaltoinen säteilymäärä alaspäin kasvoi purkauksen aikana. Soden on käyttänyt LWDN:n arvona avaruuteen menevää säteilymäärää LWUP tässä yhteydessä, mutta ne eivät ole ihan sama asia. Olen pahoillani, että asia ei mennyt ihan oikein.

Maksimimuutokset olivat seuraavat SW/LW: Soden -4,0 / +2,3 ja Ollila -6,0 / +3,6 eli nettotulokset Soden -1,7 ja Ollila -2,4.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #39

Sitten tuo kuulostaa tältä osin paremmalta. Hyvä että tarkastit ja oli vielä oikeasti näin kuin pitikin olla.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Anterolle:

En kyllä edelleenkään ymmärrä, mitä uutta tai merkittävää tässä sinänsä on vr. Mauna Loa / Antarktis => Keeling-curve ja luonnolliset logaritmit?

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #6

Hannu. Nyt en voi auttaa enempää tässä asiassa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #21

Näin vähän ajattelinkin. Ilmastofysiikka siis ilmastotiede (kasvihuonevaikutus) ei ole kovin yksinkertaista, mutta ei myöskään mahdotonta oivaltaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #26

En itse asiassa ymmärtänyt kysymystäsi ollenkaan, että mitä tarkoitit ja miten se liitty tähän Pinatubo-keisiin.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

On se ihan selvä asia miksi reagoitiin ilmasto -establishment:in taholta.

Tuo veden kytkeminen lämpötilaan aiheuttaa juuri tuon kiihtyvän kasvihuoneilmiön katastrofaalisen ilmaston lämpenemisen.

On kuin kellään enää ei olisi järkeä näillä ilmastoa tutkivilla Guy Callendar:in jälkeen. Hän vielä totesi sentään, että ilmastolla on itsesäätävä mekanismi.

Kumma kuitenkin on, että nykyiset tutkijat tuovat epävarmuutta kuitenkin esille, no tietenkin siksi, että pitää vielä tutkia lisää...

"Following the eruption of Mount Pinatubo in June 1991 there was a substantial decrease in precipitation over land and a record decrease in runoff and river discharge into the ocean from October 1991–September 1992."

https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/1...

"A review of precipitation P datasets suitable for our purpose [Trenberth et al., 2007] reveals considerable uncertainties over the ocean [Yin et al., 2004] and even over land [Adam et al., 2006] where rain‐gauge records are unavailable for many areas and measurement errors occur."

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Hieman lisää vertaisarvionnista.

Maallikoilla varsinkin on selkeä käsitys, että mitä arvostetumpi lehti, sen parempi ja tarkempi vertaisarviointi on ja se ei päästä läpi mitään epätarkkuuksia. Olen tuonut blogissnai esiin, miltä näyttää Science-lehden arviointi Soden et kumppanien artikkelin suhteen. Se on luokaton. Se on päästänyt läpi mittausarvojen poiminnan ja datan käsittely tavalla, jota ei voi mitenkään puolustaa. Paitsi, jos tarkoituksena on ollutkin osoittaa skeptikoille, että kyllä ilmastossa on veden positiivinen takasinkytkentä. Väännämme numerot siihen asentoon, että se löytyy, ja niin löytyikin.

Toinen esimerkki on yhdestä eniten referoidusta artikkelista ilmastotieteen alalla ja se on Kiehl & Trenberthin (K&T) artikkeli maapallon energiataseesta:
https://journals.ametsoc.org/doi/abs/10.1175/1520-0477(1997)078%3C0197:EAGMEB%3E2.0.CO;2

Artikkelin sivutuloksena kirjoittajat esittivät myös kasvihuonekaasujen osuuden kasvihuoneilmiössä ja saivat hiilidioksidille arvon 26 %, joka on eniten referoitu arvo. Tulos tehtiin ilmakehällä, jossa on tarkkaan vain 50 % vettä sen todellisesta määrästä. Tällä tempulla CO2:n osuus noin tuplaantui.

Huomionarvoista on, että tätä artikkelia referoidaan jatkuvasti mukaanlukien CO2:n osuus. Maallikoiden kohdalla ymmärrän tämän,koska he eivät tiedä, mistä on kysymys. Mutta alan tutkijoista vain muutama skeptikko on havainnut asian. Johtopäätös? Ilmastoalan tutkijat eivät ymmärrä asiasta mitään tai sitten ymmärtävät, mutta antavat asian olla, koska tulos on "oikea" eli CO2 on tavattoman vahva kasvihuonekaasu. Arvelen, että noin 90-95 % alan tutkijoista eivät todellakaan ymmärrä, koska vain kourallinen tutkijoita on tehnyt todella itse vastaavia spektrianalyysilaskelmia.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Joanne Novan kirjoituksen kommenttiosiossa eräskin kommentoija pohti rangaistusta tällaiselle vedätykselle, että eihän poliitikoilta voi edellyttää, että ymmärtäisivät kyseenalaistaa äo kun on siinä 100 kahdenpuolen, mutta 150+ äo:n tutkija pitäisi asettaa vastuuseen ja ehdotti kovennettua työleiriä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Olen Antonin kanssa samaa mieltä siinä, että ilmasto tai säteilypakotteessa tulee ottaa huomioon tulivuorista aiheutuneet paikalliset häiriöt, jotka prof. Keeling jo 50 - luvulla tekemissään mittauksissa poisti häiritsevänä tekijänä, jotta ne eivät vaikuttaisi globaaleihin mittaus-sarjoihin.

Mittauksissa oli huomioitu myös tuulen suunta Mauna Loan rinteillä ja Kalifornian mittaus-asemalla Los Angelesin suunnalta tuulen mukana saapuneissa kasvaneissa CO2-pitoisuuksissa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Tuossa menee antropgeeniset hiukkaset ja luonnollisen tulivuorenpurkauksen aiheuttamat sulfaatit sekaisin, niitä voi olla mahdotonta erottaa stratosfäärissä.

”Abstract
Stratospheric aerosols cool the Earth by scattering sunlight. Although sulfuric acid dominates the stratospheric aerosol, this study finds that organic material in the lowermost stratosphere contributes 30–40% of the nonvolcanic stratospheric aerosol optical depth (sAOD). Simulations indicate that nonvolcanic sAOD has increased 77% since 1850. Stratospheric aerosol accounts for 21% of the total direct aerosol radiative forcing (which is negative) and 12% of the total aerosol optical depth (AOD) increase from organics and sulfate. There is a larger stratospheric influence on radiative forcing (i.e., 21%) relative to AOD (i.e., 12%) because an increase of tropospheric black carbon warms the planet while stratospheric aerosols (including black carbon) cool the planet. Radiative forcing from nonvolcanic stratospheric aerosol mass of anthropogenic origin, including organics, has not been widely considered as a significant influence on the climate system.” http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/2016GL0...

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Mikä mahtaa olla lähde kuvalle 3? En löytänyt tietoa julkaisussa olleen viitteen takaa. (https://www.esrl.noaa.gov/gmd/aggi/aggi.html)

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Lisätään vielä että lähteestä löysin kolme sääasemaa joilla oli suoritettu säähavaintopallotutkimuksia. 'Ilmastoeliitti' taas kertoo, että ilmaston lämmetessä suhtellinen kosteus lisääntyy merien ja vähenee mantereiden yläpuolella.

Mainituista sääasemista kaksi on sisämaassa (Colorado ja Uuden Seelannin Lauder), yksi saarella (Hawaiji). Jos tuo kuva on siis koostettu noista kolmesta havaintosarjasta, ei sitä mielestäni voida käyttää todisteena ilmakehän kosteuden kehityksestä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Komenttiin 13. Lähde on NOAA:n data: https://www.esrl.noaa.gov/psd/cgi-bin/data/timeser...

Ihan itse olen konstruoinut graafit.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Paikalliset muutokset eri puolilla maapalloa tulee mitata mahdollisimman häiriöttömissä olosuhteissa, jotta ilmastopakote on globaalisti realistinen.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Stratosfäärissä mittaamista eri alkuperää olevien hiukkasten suhteen voi olla mahdoton tehtävä.

"Abstract
Volcanic eruptions which inject large amounts of sulfur-rich gas into the stratosphere produce dust veils which last several years and cool the earth's surface. At the same time these dust veils absorb enough solar radiation to warm the stratosphere. Since these temperature changes at the earth's surface and in the stratosphere are both in the opposite direction to the hypothesized effects from greenhouse gases, they act to delay and mask the detection of greenhouse effects on the climate system."

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

15. Ei tarvitse mennä stratosfääriin asti, selkeät korrelaatiot löytyvät sieltä, missä ilmakehän massa enimmäkseen sijaitsee.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #16

On mallinnettu, totta. "A large portion of the global climate change of the past 100 years may be due to the effects of volcanoes, but a definitive answer is not yet clear. While effects over several years have been demonstrated with both data studies and numerical models, long-term effects, while found in climate model calculations, await confirmation with more realistic models. In this paper chronologies of past volcanic eruptions and the evidence from data analyses and climate model calculations are reviewed."

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #18

Toki mallinnuksia ja skenaarioita voi tulivuorien vaikutuksista aina tehdä, mutta reaaliaikaiset globaalit (pohj. / eteläinen pallonpuolisko) musertavan samalla nousu-kulmalla olevat havainnot antavat suoraa ja realistista mittaus-sarjaa, jossa nimenomaan pyritään poistamaan paikalliset mittaus-häiriöt.

En välttämättä haluaisi toistaa prof. Keelingin ansioita ja sitä sitkeää uurastusta n. 60 vuoden ajalta, joka on todistamassa ihmisen vaikutusta.

Jälleen kerran haluaisin muistuttaa, että planetaariset muutokset (miljoonia vuosia) ja ihmisen (kymmeniä tuhansia vuosia, -etenkin sadoissa vuosissa) sekvenssit eroavat ajallisesti (aika-vakiot) toisistaan merkittävästi.

Jos tätä ei ymmärretä ja sitä, miten ihminen vaikuttaa luontoon, voitaisiin samantien heittää lusikka nurkkaan ja uskoutua siihen mantraan, että luonnossa olevat dynaamiset takaisinkytkennät hoitavat kaikki kuntoon siitäkin huolimatta, vaikka päästöt ovat yhä edelleen nousussa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #30

CO2:n ja lämpötilan pienestä noususta ei haittaa ole. Rahanmenosta on haittaa, se taas ei politikoidessa haittaa.

Tri Ollilan tutkimuksilla voi olla ratkaiseva merkitys tällaisen rahanmenon katkaisemisessa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #31

Tähän en ota enempää kantaa, katson sen olevan turhaa. Minun tieteellinen kompetenssini menee toisia polkuja, -valitettavasti.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #33

On tietenkin hyvä vaan, että on eri polkuja tieteelle. Kun ne vielä ovat rehellisellä pohjalla.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #34

Niin rehellisellä kuin globaalilla tasolla olevat reaaliaikaiset mittaus-sarjat. Nämähän eivät sinänsä ole henkilöistä riippuvaisia, vaan luotettavista kansainvälisistä metodeista ja niiden kehittäjistä.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #35

Niin, hiilidioksidilla on joku pieni vaikutus ilmastosysteemissä, oliko se 2 % useiden muiden tekijöiden vaikuttaessa oleellisesti enemmän.

Auringon valon sirotus lisää kasvien yhteyttämistä, kuka olisi arvannut.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #36

36. Jos olet tuosta 2%:sta noin epävarma, voin toki helpottaa. Tutki Keeling-käyrää vielä vähän huolellisemmin ja ajattele, onko 2% realistinen globaalilla tasolla. Ja mieti vielä uudelleen veden ja vesihöyryn tilapäistä vaikutusta, myöskin globaalilla tasolla. Jos omista lähtökohdistasi (oletko ilmastotutkija?) osaat vastata oikein, sinun olisi pitänyt vaihtaa alaa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #38

No onneksi on niitä jotka tutkivat ja selvittävät asioita. Kasvihuonekaasuja on tietenkin muitakin kuin tuo CO2, joista vesihöyry voimakkain. Ultraviolettivalo hajottaa CH4:n stratosfäärissä, typpioksiduulilla on merkitystä, otsonilla taitaa olla suurempi merkitys kuin on annettu ymmärtää.

Takaisinkytkennöistä napa-alueen albedo on negatiivinen, lapse rate on negatiivinen jne. Vesihöyryllä on oletettu olevan voimakas positiivinen takaisinkytkentä, onkin paikoin negatiivinen.

Ilmastosysteemi koostuu monesta tekijästä, ei sillä hiilidioksidilla ole suurempaa merkitystä ilman oletettua vesihöyryn takaisinkytkentää!? Joten oleellista on tutkia veden ja vesihöyryn vaikutusta ilmastosysteemissä!

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #40
Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kuvattu blogistin tutkimus täytynee tutkailla viitatun Sodenin tutkimuksen valossa. Valitan, en ole (vielä) perehtynyt siihen.

Jos nyt kuitenkin oletetaan, että tri Ollila on kaiken tehnyt oikein, tämä yksi tutkimus romuttaa koko ilmastopelottelupolitiikan ja tekee isosta osasta ilmastotiedettä vanhentunutta. Tässä taas on paljonkin syytä pyrkiä tutkimuksen falsifiointiin so. kelvottomaksi osoittamiseen, ainakin "eräillä tahoilla".

Eräs kokeellisen tutkimuksen pienoinen ongelmahan tähän liittyy: Pinatubon purkaus ei ole toistettavissa. Tällöin ilmeisestikin jää jäljelle Sodenin (ja ehkä muitenkin Pinatubo-)tutkimusten lähtökohtien kelpoisuuteen vertaaminen ja toisaalta se, voiko tämän tri Ollilan tutkimuksen pohjalta tuottaa ennustekykyisempiä malleja kuin ilman sitä.

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

Itse omissa havainnoissani kiinnitin Pinatubo-tulivuoren purkausten jälkeen huomiota kahteen asiaan.

Satakunnassa maalla ollessani ihmettelin, kun taivas vaikutti mustalta Auringon ympärillä.

Kun samoihin aikoihin lentelin suihkukoneiden kyydissä ulkomailla, huomasin kuinka stratosfääri oli utuisen näköinen.

Nämä ilmeisesti selittyvät sillä miten tulivuorenpurkauksesta stratofääriin levinneet hiukkaset näihinkin asioihin vaikuttavat.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Mielenkiintoista oli myös lukea, miten tuhkapilvi stratosfäärissä sirottaa auringonvaloa, mutta että kasvit pystyivät hyödyntämään monesta eri suunnasta tulevaa auringonvaloa ja pystyivät siten yhteyttämään enemmän. CO2 -pitoisuus => laski ilmakehässä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Lisään vielä lopuksi hieman Pinatubo-keisin vaikeusastetta. Samaan aikaan tapahtui nimittäin kohtuullisen voimakas El Nino -ilmiö, joka yleensä nostaa merkittävästi koko maapallon lämpötilaa. Nyt El Ninon lämpötilavaikutus peittyi Pinatubo-tuhkan alle. Mutta El Ninolla oli vaikutuksensa. Sen mittari on ns. ONI-indeksi, kuva 9. Sen avulla voi laskea El Ninon lämmittävän vaikutuksen. Toinen vaikutus, jokas El Ninolla aina on, on sen kyky nostaa vesihöyryn määrää ilmakehässä, joka itse asiassa kaksinkertaistaa alkuperäisen vaikutuksen. Veden positiivnen tuplaava vaikutus toimii siis EL Nino / La Nina eli ENSO-ilmiön aikana, mutta ei pitemmällä aikajaksolla.

Kuvan 4 veden määrästä näkee, että vesipitoisuus hieman nousi. Tässäkin mielessä Soden et kumppanien yritys todistaa veden takaisinkytkentä Pinatubo-purkauksen yhteydessä oli tuhoon tuomittu. Vesimäärän olisi pitänyt laskea, mutta se hieman nousi. Sen vuoksi Soden et al. oli pakotettuja manipuloimaan veden määrän lasku. Mutta se kelpaa ilmastoeliitille, koska näin tuli todistettua veden postiivinen takaisinkytkentä. Omaa tärkeää roolia näytteli Science-lehden valitsemat tutut tuomarit eli arvioijat.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Siinä olen samaa mieltä Ollilan kanssa, että ilmasto-systeemi muodostuu useista tekijöistä. Mutta oleellista jälleen kerran ovat ilmakehässä olevien partikkelien viipymä-ajat ja hystereesis.

CO2:lla ja muillakin vastaavilla viipymä-ajat ovat vähintään satoja vuosia ellei enemmänkin ja vaikka päästöt lopetettaisiin kokonaan, pitoisuudet alkavat laskemaan vain ja ainoastaan tällä ks. hetkellä hidastuvuudella, joka noudattaa eksponentiaalia, -riippuen vallitsevista pitoisuuksista. Tähän voi mennä useita satoja vuosia.

CO2-pitoisuuksiin ilmakehässä vaikuttaa sen konsentroituminen (massa) ja gravitaatio, sekä maapallon kasvillisuuden pinta-ala. Gravitaatio on vakio (riittävällä tarkkuudella näissä yhteyksissä), jolloin se mihin me voimme vaikuttaa on CO2-pitoisuuksien määrään ja maapallon kasvillisuuden pinta-alaan.

Takaisin-kytkennöistä sen verran, että ne eivät suinkaan ole pelkästään negativiisia, tai positiivisia. Kumpainenkin generoi vastakkaisia takaisin-kytkentöjä. Oleellista näissä takaisin-kytkennöissä on se, mikä dominoi milloinkin ja mikä on pitkä-aikainen trendi.

Veden ja vesihöyryn vaikutus ilmakehässä vaihtelee päivissä ja jos otetaan riittävän pitkältä aika-väliltä keskiarvo, toki veden- ja vesihöyryn pitoisuus on silloin keskimäärin vakio. Mutta tässäkin on oleellista se, miten pitkältä aika-väliltä keskiarvo lasketaan. Jollakin aika-välillä se ei ole vakio ja jos ajatellaan veden- ja vesihöyryn takaisin-kytkentöjä tällä ks. aika-välillä, se poikkeaa silloin ± 0:sta.

ENSO -efekti vaikuttaa merien pinta-lämpötiloihin ja hyvin pitkällä aika-välillä sekin on keskimäärin vakio. Tämä keskimääräinen vakio lyhyellä aika-välillä luonnollisesti riippuu siitä, mihin suuntaan ENSO -efekti on vuotuisina vaihteluina muuttumassa. Se miten ENSO -efekti vaikuttaa hydrologiseen kiertoon merissä, riippuu luonnollisesti lämpötilasta. Mutta kuten edellä, ENSO -efekti myös jäähdyttää meriä.

Takaisin-kytkennät eivät siis ole vain joko negatiivisia tai positiivisia, vaan se elää riippuen vallitsevista olosuhteista. Nämä vallitsevat olosuhteet ovat erinomaisen kaoottisia, jossa on mukana koko hydrologinen kierto.

Pinatubo-tapaus on paikallinen ilmiö ja näissä yhteyksissä tapahtuvat efektit ovat ihan luonnollisia. Mutta on hyvä muistaa, että takaisin-kytkennät (oli kysymys mistä tahansa elementistä) eivät ole vain joko negatiivisia tai positiivisia, vaan sekä negatiivinen, että positiivinen takaisin-kytkentä generoi myös vastakkaisia takaisin-kytkentöjä.

Tähän yhteyteen voisin vielä mainita, että jos päästöt (10GtC /v) ovat pysyneet kuusi vuotta muuttumattomana vuodesta 2000 eteenpäin, Keeling -käyrässä ei näy minkäänlaisia anomalioita. Päinvastoin, Keeling- käyrä kasvattaa eksponentiaalista nousuaan. Tämä ei kyllä selity sillä, että 10GtC / v vakioituminen selittäisi Keeling-käyrässä olevan eksponentiaalisen nousun.

Aika-vakioissa tapahtuu välittömiä luonnollisia heilahteluja tai sanottakoon myös niitä aikaisemmin mainittuja +/- takaisinkytkentöjä.

Tämä on hyvin selkeä merkki pitempi-aikaisesta pysyvyydestä ilmakehässä tapahtuvissa ilmiöissä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Vastaus kommenttin 43. Pinatubon purkaus oli paikallinen, mutta se levisi muutamassa kuukaudessa globaaliksi ilmiöksi. Siitä ovat kaikki tutkijat samaa mieltä.

Puhut varmana asiana, että CO2:n viipymäajat ovat vähintään satoja vuosia. Olen asiasta eri mieltä ja olen julkaissut asiasta kaksi tutkimusta. Ilmakehän CO2:n viipymäaika on 55 vuotta. Löydät asiasta ainakin yhden blogi-kirjoitukseni ja nettisivustoltani löydät kaksi alkuperäsiartikkelia. Mallini laskee täysin oikein antropogeenisen CO2:n viipymäajan olevan 16 vuotta, jonka vahvistaa ydinpommikokeiden 14C viipymäaika, joka on ihan sama.

IPCC on asiassa täysin metsässä, koska se ei ole lukenut oikein edes Joos et al:n tutkimusta, jota se refereroi ja käyttää raportissaan. IPCC tulkitsee kyseessä olevan antropogeenisen CO2:n viipymäaika, vaikka alkuperäinen tutkimus määrittelee selvästi, että kyse on ilmakehän CO2. Mutta, mutta, IPCC on aina oikeassa, vaikka sattuu "pieni" lipsahdus.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

46.

Tässä nyt on muutama perustavaa laatua oleva ristiriita. Ensinnäkin, mallit ja laskelmat poikkeavat aina sen mukaan, kuka niitä esittää. Kuten edellä, Pinatubo purkauksessa tapahtuvat muutokset ovat luonnollisia, ei niistä sen enempää.

Toiseksi jos tutkit Keeling-käyrää huolellisesti ja jos sinun laskelmiesi mukaan AGW CO2 -viipymä-ajat ovat 16 vuotta ja emissiot ovat vakioituneet vuodesta 2000 eteenpäin, käyrä kasvaa silti huom! säännöllisesti kohti eksponentiaalista nousua vuodesta 2016 vuoteen 2018. Vaikka väli on lyhyt, kahdessa vuodessa tulisi näkyä selkeä anomalia. Tosin tarkempi anomalia tullaan havaitsemaan tulevina vuosina.

Käyrä on muutenkin hyvin säännöllisesti kohti eksponentiaalisesti kasvavaa aina vuodesta 1960 vuoteen 2018. Tälläkään välillä ei näy minkäänlaisia anomalioita, joka osoittaisi luonnossa tapahtuvista korjausliikkeistä. Minun päätelmäni on se, että AGW-CO2 peittää alleen luonnollisen vaikutuksen.

Edelleen minun käsitykseni mukaan, jos reaaliaikainen graafi osoittaa eksponentiaalisesti kasvavaa säännöllistä kasvua, silloin se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että CO2:n viipymäajat poikkeavat sinun esittämästäsi.

Jos tilanne olisi se, että Keeling-käyrä osoittaisi vain luonnollista vihertymisen kasvua, se tarkoittaisi sitä, että vihertymisen pinta-ala kasvaisi samassa suhteessa sekä pohj. että etel. pallon puoliskolla. Tämähän ei ole mahdollista.

Itse asiassa en ole osoittamassa täällä sinun tekemiä tutkimuksia vääriksi, vaan pyrin lähinnä esittämään omia ajatuksiani sillä kokemuksella, mikä minulla avaruustutkimuksen parissa on ollut. Ehkä periaatteemme menevät vain vähän eri polkuja, kasvihuoneteorian periaatteista.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Palaan kuitenkin tuohon Laakson väitteeseen, että kasvihuonekaasujen ja muiden ilmastopakotteiden laskemista ei voida tehdä käyttämällä kaavaa dT = λ*RF (1), vaikka se onkin ihan tarkalleen IPCC:n raporteista. Olen ymmärtänyt, että Laakson mielestä sen avulla ei voi laskea oikein ilmastoherkkyyksiä eikä skenaarioiden vaikutuksia. Nuo väitteet ovat huvittavia, koska tulokset ovat juuri niitä, joita IPCC raportoi.

Luin juuri Joos et al:n tutkimuksen CO2:n viipymäajasta. Se on se tutkimusta, jota IPCC pitää oikeimpana ja jota se referoi. Raportti viittaa Myhre et al:n kaavaan CO2:n ilmastopakotteen laskemisessa. Raportissa on laskettu myös CO2:n lämmitysvaiktuksia ja otettu perustaksi ECS:n keskiarvo 3,0 astetta. Se tarkoittaa, että tutkimuksessa on käytetty Myhren kaavaa RF:n laskemisessa sekä kaavaa (1) käyttäen λ:n arvoa 0,81. Miten ne nyt noin menivät käyttämään liian yksinkertaista kaavaa.

Viite: https://www.atmos-chem-phys.net/13/2793/2013/acp-1...

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Missä kohtaa Joos et al käyttää tuota kaavaa?

Mistä IPCCn raportista löydän kohdan jossa tuota kaavaa on käytetty?

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kaavaa ei ole näkyvissä. Miten mielestäsi päästään lämpenemislaskelmissa sellaiseen laskentatapaan, että CO2-pitoisuus 560 ppm, joka antaa RF-arvon 3,7 W/(M2) edelleen johtaisi arvoon 3,0 astetta? Ilmastoherkkyysparametri 0,81 johtaa siihen ja sitä voidaan käyttää kaavassa (1) laajalla CO2-pitoisuus alueella. Mikä muu tapa voisi antaa saman tuloksen ja miten Joos et al. teki sen? Selvästi Joos et al. käytti samaa tapaa kaikkien testaamiensa mallien kanssa.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #50

Ensinnäkin jos kaavaa olisi käytetty olisi se myös kuulunut olla ja ollutkin esillä ja kerrottu jossain.

Luulen että tässä on käynyt nyt ajatusvirhe sen suhteen, että jos A(x)=C ja B(x)=C, niin se ei tarkoita, että A=B.

IPCCn raportissa olevat tulevaisuuden lämpötila-arviot (RCP skenaariot) perustuvat ilmastomallisimulaatioihin. Nämä eivät ole siis mitään yksikertaisia parin yhtälön "malleja" vaan sisältävät kymmeniä tuhansia rivejä koodia ja kuvaavat ilmakehän virtauksia ja säteilyn kulkua esim. vaikka 192x96x47 hilapisteeseen jaetussa ilmakehässä. Ja näissä malleissa esim RH ei ole lukittu mihinkään tietyyn arvoon vaan ilmakehän kosteus kehittyy niin kuin se fysiikan (ja kemian) yhtälöiden mukaan muuttuu esim tietyssä säteilyn muutoksessa. Säteilyyn liittyvät laskut hoitaa säteilymalli joka huomioi tietyn hilapisteen ominaisuudet (aerosolit, pilvet, esim CO2 konsentraatio) eikä myöskään säteilypakotetta lasketa näissä malleissa niin yksikertaisesti kuin oletat.

Lämpötilamuutoksissa merillä on iso rooli ja koska niiden lämpökapasiteetti on valtava, ne hidastavat myös ilmakehässä tapahtuvia säteilyn muutoksesta aiheutuvia lämpötilamuutoksia. Meret ovat myös se merkittävin syy, miksi ilmastoherkkyysparametri ja käyttämäsi yhtälö soveltuu vain pidempiin ajanjaksoihin ja niihinkin vain jotenkuten.

Oletkin tietoinen, että on olemassa Transient climate response ja equilibrium climate sensitivity jolle kummallekin on omat ilmastoherkkyysparametrinsa ja määritelmänsä: https://www.ipcc.ch/ipccreports/tar/wg1/345.htm
TCR saadaan silloin kuin hiilidioksidipitoisuus kasvaa 1% vuodessa ja ECS saadaan kun säteilypakote ei enää muutu ja tasapainotilanne saavutetaan useiden satojen vuosien jälkeen.

ECR ei ole niinkään skenaarioriippuvainen, muttei myöskään mikään realistisesti käytettävä arvo, koska se saavutetaan vasta satojen vuosien jälkeen tilanteessa, jossa pakote pysyy täysin samana. Tämähän ei koskaan todellisuudessa tapahdu. TCR:ssä oleellista on se, että pakotteen muutos on jotakuinkin vakio ja se kuvaa lämpötilaa muutoksessa olevassa ilmastossa. Määritelmän mukaan se on laskettu kun hiilidioksiidipitoisuus kasvaa. Tämähän on tietysti se mistä juuri tällä hetkellä ollaan eniten kiinnostuneita.

Oleellista vielä on se, että ilmastoherkkyysparametri on laskettu edellä kuvaamistani ilmastomalleista näissä tietyissä skenaariossa. Ilmastonherkkyysparametri ei siis ole mikään mallien käyttämä vakio (input parametri) vaan mallien tuottama arvo (output).

Sitten vastaus sinun kysymykseen. Syy siihen että esim saat RCP8.5 skenaariolle tuolla käyttämälläsi yhtälöllä ja TCR ilmastoherkkyysparametrilla ~saman arvon kun mitä IPCC raporteissa on ilmoitettu, on se, että RCP8.5 skenaario on suht lähellä tuota 1% kasvua hiilidioksiidille. Siis skenaariota, josta TCR on määritetty. Jos sitten taas kokeilet tuota yhtälöä RCP2.6:een niin todennäköisesti ECS:ää käyttämällä pääset lähemmäksi raporteissa olevia arvoja. Kuten olet jo moneen kertaan huomannut, aika monessa kohtaa tuota yhtälöä ja noita arvoja käyttämällä tulee aika pileen menneitä tuloksia. Erityisesti silloin kun tarkastellaan lyhyitä ajanjaksoja.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Anterolle ja Antonille,

Nämä laskelmat ilmasto tai säteily-pakotteista ja ilmasto-herkkyyksistä nojautuvat erilaisille teorioille, käyttämällä hyväksi tilastoja, jotta voidaan luoda erilaisia skenaarioita tulevaisuudesta. Meistä kukaan ei varmuudella tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Taustalla on em. lisäksi tieto todennäköisyyksistä, joita simuloidaan ym.

Olen blogeissani jossakin yhteydessä maininnut, että ilmastoherkkyys-parametri on muuttuva, eli parametria ei sinänsä voida määritellä ekstaktisti ja kuinka hetkellistä kaikki periaatteessa on. Eli me voimme tehdä erilaisia päätelmiä tässä ja nyt, mutta ilmakehän kaoottisuudesta ja lukemattomista muista parametreista johtuen, ne eivät välttämättä pädekään tulevaisuudessa.

Alla olevassa kirjoituksessa, tutkijatohtori Risto Makkonen INAR -instituutista Helsingin yliopistosta kertoo aika osuvasti fundamentaalia tietoa ilmasto-herkkyydestä ja jonkin verran myös IPCC:n toiminnasta.

https://blogs.helsinki.fi/ilmastomuuttaakaiken/tag...

Koska ilmasto on äärimmäisen monimutkainen, olen henkilökohtaisesti asettunut seuraamaan lähinnä reaali-aikaisia mittaus-sarjoja (mm. Keeling -curve / CO2) skenaarioiden sijaan ja tekemään näistä laskelmia ja päätelmiä. Eli periaatteessa seuraamaan mahdollisimman pitkä-aikaisia yhdellä ja samalla metodilla tehtyjä havaintoja.

Alla myös prof. Jouni Räisäsen kirjoitus INAR-instituutista.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luonnontieteet/...

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Tuossa ensimmäisessä kirjoituksessa onkin paljon samaa, kuin mitä ehdin jo kirjottamaan.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kyllä vaan. Samassa teemassa ja ajatuksissa mennään.

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Tieteen tekijät ovat hauskoja, kun uskovat mittauksiin ja mittaussarjoihin kuin jumalaan. Jos olisivat edes vähänkään perehtyneet mittaamisen tarkkuuteen ja kalibrointiin ja virhearviointiin masentuisivat omiin tuloksiinsa, mutta kun usko mittalaitteisiin on niin vahva.

No jatkakaa valitsemallanne tiellä, niin hauskaa riittää jatkossakin.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Millä muilla reaaliaikaisilla metodeilla Tapio mittaa fysikaalisia suureita ja jospa kertoisit, mitkä ovat niitä kansainvälisiä kalibrointi-proseduureja ja standardeja joihin voisi luottaa. Kun saamme tämän tiedon, voisitko sitten ystävällisesti informoida ja delekoida sen tiedon meille muillekin?

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Niitä ei yksinkertaisesti ole. Ainakaan ilmastonmuutos"tieteessä". Ja se on Fakta.

Satelliittimittauksetkin on suuntaa antavia. Kannattaa tutustua niiden ominaisuuksiin, niin ymmärtää mistä on kyse.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #57

Avaruus- ja ilmastotutkijana ja teknologian kehittäjänä tiedän ihan tarkalleen, mistä on kysymys.

Mutta et edelleenkään vastannut kohtuullisen helppoon kysymykseeni ja toisaalta, miten ihmeessä luulet, että esim. avaruustutkimuksessa ollaan päästy siirtymään muille planeetoille muilla keinoin, kuin käyttämällä tutkimuslaitosten omia ja kansainvälisiä kalibrointi-proseduureja ja standardeja hyväksi käyttäen?

Ilmaston tutkimisessa pätee ihan samat fysiikan lain-alaisuudet, ellet sitten ole keksinyt perusfysiikkaa uusiksi.

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen Vastaus kommenttiin #58

Kaikessa tarkkuus ei ole niin tärkeää, riittää kun ollaan hehtaarilla. Ilmastonmuutoksessa puhutaan asteen kymmenyksistä. Siinä on se dilemma.
Jonkinlainen suhteellisuuden taju täytyy olla, vaikka kuinka huumaantuisi olevansa pelastamassa maapalloamme.
Tärkeintä olisi, että edes ymmärtäisi mitä mittaa, sen jälkeen millä tarkkuudella. Sen jälkeen on analyysien vuoro.

Korostan kuitenkin, etten kiistä ilmastonmuutosta, arvostelen vain ihmisen kykyä sitä ymmärtää, saatikka hallita.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #59

Minun kehittämissä sovelluksissa aikanaan päästiin jopa asteen sadas-osiin uunitettujen kiteiden avulla ja tietyllä näytteenotto-taajuudella, sekä hystereesis-muuttujalla. Samaa menetelmää käytetään myös eräissä kalibrointi-laitteissa laboratoriossa ja mm. Saksassa.

Kun mitataan ilmakehässä olevaa lämpötilaa, siihen vaikuttaa oleellisesti myös olemassa olevat muut olosuhteet, kuten auringon säteilykulma ja tuuliolosuhteet, anturin sijainti maatasosta ja seinäkkeistä jne.

Jos taas mitataan lämpötilaa ilmakehän ylimmistä kerroksista, siihen pätee aivan samat olosuhteet, paitsi tietysti puuttuvat esteet ilmakehässä.

Mutta oikeastaan oleellista minusta ei ole niinkään lämpötilan mittaamisen tarkkuus sinänsä, vaan CO2:n yhä enemmän eksponentiaalisesti kasvava pitoisuus ilmakehässä, jota prof. Keeling & Keeling ovat mitanneet 1950-luvulta lähtien tismalleen samalla metodilla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset