aveollila1 Aika on totuuden puolella

Pariisin ilmastosopimukselta puuttuu tieteellinen ja teknologinen pohja

  • Kuva 1. Pariisin ilmastosopimuksen lämpötilavaikutukset.
    Kuva 1. Pariisin ilmastosopimuksen lämpötilavaikutukset.
  • Kuva 2. Lämpötila ja kosteustrendit vuodesta 1979 eteenpäin.
    Kuva 2. Lämpötila ja kosteustrendit vuodesta 1979 eteenpäin.
  • Kuva 3. Maailman energian kulutus.
    Kuva 3. Maailman energian kulutus.

 Tähän mennessä 170 maata on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen. Sopimuksen tavoite on pitää maapallon ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa vuodesta 1750 laskettuna.  Tieteellisistä perusteista sopimuksessa ei ole mitään mainintaa. Nämä perusteet tulevat IPCC:ltä (Intergovernmental Panel on Climate Change). Tieteellisten puutteiden lisäksi teknologiset keinot hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen näyttävät erittäin huonoilta.

IPCC on määritellyt 2 ⁰C sellaiseksi rajaksi, jolloin maapallon ilmastoon voi tulla pysyväluontoinen muutos vaaralliseen suuntaan. Tietokonemallien perusteella mm. poikkeukselliset sääilmiöt yleistyvät, satomäärät romahtavat, jäätiköt sulavat, ihmisiä kuolee helleaaltoihin ja merenpinta nousee merkittävästi. Toistaiseksi mikään näistä asioista ei ole menossa huonompaan suuntaan. Hirmumyrskyt eivät ole lisääntyneet, satomäärät ovat kasvaneet myös kuumissa maissa, maapallo vihertyy, kylmä ilma tappaa edelleen enemmän kuin kuuma, ja merenpinnan nousu on ollut normaalia. Jäämeren jään pinta-ala on pienentynyt 9-20 % vuodenajasta riippuen pysyen nykytasolla n. 10 vuotta, mutta ei ole sulanut kokonaan kuten mm. nobelisti Al Gore ennusti ja jääkarhuja on enemmän kuin sataan vuoteen.

Sopimuksessa puhutaan perusskenaariosta (Baseline scenario), jolla tarkoitetaan skenaariota, kun mitään toimenpiteitä ei tehdä kasvihuonepäästöjen rajoittamiseksi. Perusskenaarioksi on valittu pelottavin ja itse asiassa mahdoton IPCC:n skenaario RCP8.5, jossa lämpötila nousee keskimäärin 4,25 ⁰C vuoteen 2100 mennessä. Jotta tämä toteutuisi hiilidioksidin (CO2) pitoisuus pitäisi nousta jatkossa 6,4 ppm vuodessa, kun 2000-luvulla nousuvauhti on ollut vain 2,2 ppm vuodessa. CO2-emissiot ovat olleet lähes samalla tasolla kuusi vuotta peräjälkeen, joten tämä nykytilanne eli ”Business as usual” (BAU) olisi paljon perustellumpi vertailutaso. IPCC:n perusskenaarion toteutumiselle on yksi merkittävä este. Useiden lähteiden mukaan (mm. BP) tiedossa olevat konventionaaliset öljy- ja kaasuvarat loppuvat nykykulutuksellakin jo 2060-luvulla. Tosin kokemus on osoittanut, että nämä ennusteet eivät toteudu. Rooman klubi, joka koostui viisaista ja oikein viisaista miehistä, ennusti vuonna 1972 öljyn ja kaasun loppuvan 1992-93. Vahvasti epäilen, onko perusskenaarion edellytyksiä kerrottu eri maiden päättäjille totuudenmukaisesti.

Kun nykytilanteen mukainen CO2-kasvuvauhti säilyy ennallaan, niin vuosisadan lopussa oltaisiin CO2-pitoisuudessa tasolla 580-590 ppm. Kun käytetään IPCC:n omaa laskentatapaa, niin lämpötilan nousu olisi alle 2 ⁰C vuonna 2100, kuva 1.

Valtamedia antaa suurelle yleisölle sen kuvan, että ilmastonmuutoksen syyt on tieteellisesti pätevästi todistettu johtuvan vain ihmisestä ja puhutaan tieteellisestä konsensuksesta. Tieteessä ei ole konsensusta. Muusta kuin ihmisestä johtuvaa lämpenemistä käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on pitkälti yli tuhat. IPCC:n ilmastomallissa ilmakehän suhteellinen kosteus säilyy vakiona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasuista johtuvan lämpötilan nousun tuplaantumisen, ja jota kutsutaan veden positiiviseksi takaisinkytkennäksi. Systeemitekniikan asiantuntijat tietävät, että positiivista takaisinkytkentää ei luonnosta löydy, koska se johtaisi aina katastrofiin.

On julkaistu useita tutkimuksia, joihin lukeutuu myös allekirjoittaneen pari julkaisua, joissa tällaista ilmiötä ei löydy maapallon ilmastosta. Vakuuttavin näyttö asiasta löytyy suorista kosteusmittauksista, joista on esimerkki kuvassa 2 Kuvassa näkyy myös ”Tekijä X”, joka on niiden ilmastonmuutosvoimien vaikutus, joka tarvitaan selittämään mitatun ja hiilidioksidin aiheuttaman lämpötilanousun ero omassa mallissani.

Kuvan mukaisesti ilmakehän veden määrä ei ole käyttäytynyt, kuten IPCC:n mallissa lasketaan. Voimakkaan lämpenemisen aikana vuosina 1979-2000 pitkän aikavälin veden määrä hitusen laski ilmakehässä, kun sen olisi IPCC:n mallin mukaan pitänyt nousta. Sen sijaan lyhytaikaisissa muutoksissa eli El Nino/La Nina-ilmiössä vesi kaksinkertaistaa alkuperäisen lämpötilamuutoksen johtuen mm. siitä, että vesi on n. 12-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin CO2. Veden vahvuus selittää, miksi niinkin paikallinen ilmiö vaikuttaa maapallon laajuisesti kuten vuoden 2016-17 El Nino. Veden pitkänaikavälin positiivisen takaisinkytkennän puuttuminen puolittaa IPCC:n mallin lämpötilan nousut.

Huomioon ottaen perusskenaarion epätodennäköisyyden ja veden positiivisen takaisinkytkennän puuttumisen Pariisin ilmastosopimukselta putoaa tieteellinen pohja täysin pois. On lisäksi useita tutkimustuloksia, jotka antavat CO2:lle puolet pienemmän lämmitysarvon (säteilypakote) kuin IPCC:n käyttämässä mallissa. Vuoden 2000 jälkeen ihmiskunnan CO2-päästöistä on tapahtunut kolmasosa, mutta lämpötila on pysynyt samalla tasolla. IPCC-raportissa vuodelta 2013 todetaan, että useiden riippumattomien lämpötilamittaussarjojen mukaan lämpeneminen on ollut 0,85 ⁰C aikavälillä 1880-2012. Vuosien 2016-17 El Nino-piikkien jälkeen lämpötila on palannut samalle tasolle, jolloin ero IPCC:n mallin ja mittausten välillä on kasvanut jo noin 50 prosenttiin. Kun nämä kriittiset tutkimus- ja mittaustulokset huomioidaan, niin edes perusskenaarion mukaiset kasvihuonepäästöt eivät saa aikaan pelättyä lämpenemistä.

Maailman energian kulutuksesta uusiutuvat energialähteet vuonna 2016 olivat 13,8 %, kun vastaava luku vuonna 1966 oli 15,6 %. Valtamedia on antanut sellaisen kuvan, että tuuli- ja aurinkoenergia ovat valmiita korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta vuonna 2016 niiden osuus oli vain 0,8 %, kuva 3. Kansainvälinen energiatoimisto (International Energy Agency) on laskenut, että jos tuuli- ja aurinkoenergian osuus halutaan nostaa tasolle 3,7 %, niin vaatisi vuosien 2017-2040 aikana tukea yhteensä 3600 miljardia dollaria.

Saksan ”Energiewenden” (muutos fossiilisista polttoaineista uusiutuviin) piti osoittaa, kuinka muutos tapahtuu. Vuonna 2016 tuuli- ja aurinkoenergian osuus Saksassa oli 3,3 %. Muutoksen voidaan arvioida täysin epäonnistuneen, sillä Euroopassa vain Tanskassa on korkeampi sähkön hinta, ja Saksa ei ole onnistunut juurikaan pudottamaan hiilidioksidipäästöjään. Hiilidioksidipäästöjen hylkiömaaksi leimattu USA on pienentänyt eniten eli 12 % hiilidioksidipäästöjään vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä lähinnä särötystekniikalla tuotetulla kaasulla.

Koska tehokkain hiilidioksidipäästöjä vähentävä ydinvoima on epäsuosiossa monessa maassa, niin todellisuudessa teollisuusmailla ei ole osoittaa mitään toimivia ratkaisuja kehitysmaiden hiilivapaaseen energian tuotantoon. Kehitysmaat on ajettu nurkkaan energiainvestoinneissa, koska Maailmanpankki ei anna niille lainaa luotettaviin ja edullisiin kivihiilivoiman investointeihin. Sen sijaan Saksa ja Kiina investoivat edelleen kivihiilivoimaan ja Saksa jopa ruskohiileen.

Epärealistinen lähestymistapa Pariisin ilmastosopimuksessa näkyy myös siinä, että kehitysmaille suunnattavaa vuosittaista 100 miljardin avustusta Green Climate Fundiin oli kertynyt vuodesta 2013 tammikuuhun 2018 mennessä vain 10,3 miljardia, josta USA:n antama osuus Obaman hallituskaudella on n. 3 miljardia ja sitä tuskin tulee lisää – kiitos presidentti Trumpin. Kun mediahössötys Pariisin ilmastosopimuksen ympärillä laimenee, niin havaitaan, että maailman johtajat saivat sopimuksen aikaan, jolla ei saada mitään aikaan.

Pariisin ilmastosopimus on kokenut kehtokuoleman. Tästä seikasta valtamedia vaikenee visusti ja kieltäytyy uutisoimasta asian tilaa. Onko mukana häveliäisyyttä, kun maailman valtioiden päämiehet saatiin mukaan sopimukseen, jonka perusteista heillä ei ollut todellista tietoa? Tähän voi ironisesti todeta, että omat koirat purivat, koska IPCC on nimenomaan maailman päämiesten aikaansaama luomus.

Tämän jutun tiedot perustuvat tieteelliseen vertaisarvioituun artikkeliin ”Challenging the scientific basis of the Paris climate agreement”, joka on julkaistu huhtikuussa 2018 International Journal of Climate Change Strategies and Management-lehdessä:

https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/IJCCSM-05-2017-0107

Talouselämä-lehti on julkaissut tästä asiasta lyhyemmän versioni Tebatii-juttuna 11.5.18.

Blogin aihepiiriin liittyvät kommentit ovat tervetulleita, mutta poistan asian ulkopuolelle menevät kommentit. Jos joku haluaa esimerkiksi tuoda esiin omia ilmastomallejaan, niin kirjoittakoon oman blogin.

Linkkejä:

Green Climate Fund: https://www.greenclimate.fund/what-we-do/portfolio-dashboard

Energian kulutus, viitteet: 

https://www.bp.com/content/dam/bp/en/corporate/pdf/energy-economics/statistical-review-2017/bp-statistical-review-of-world-energy-2017-full-report.pdf

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

IPCC käyttää systemaattisesti väärin sanaa "skenaario". Skenaario on nykyhetkestä tulevaisuuteen ulottuva ennuste, joka lasketaan tai arvioidaan valituilla arvoilla ja oletuksilla. Skenaario on talouselmästä tuttu käsite ja siksi IPCC käyttää sitä. Mutta IPCC käyttää sitä väärin, koska heidän kaikki lämpenemisskenaarionsa alkavat vuodesta 1750. Näin he saavat nostettua vuoden 2100 ennustetta jo tapahtunneella lämpötilannousulla, joka on IPCC:n mukaan ollut 0,85 astetta vuonna 2011. Että tämmöistä käyryyttä. Arvelen, että yksikään valtionpäämies ei ole asiasta jyvällä, koska tuskin heidän tieteellisest neuvonantajansa väänsivät tätä asiaa rautalangasta.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Ehkä voisi olla taas paikallaan heti tähän ensimmäisenä vähän korjata blogin asioita ennen kuin joku lukija ehtii ottamaan vakavissaan blogissa esitellyt asiat.

Ihan ensimmäisenä tämä mistä olen jo useita kertoja sinulle sanonut. IPCC:llä ei ole mitään omaa mallia. Siksi esimerkiksi tämä: “ IPCC:n ilmastomallissa ilmakehän suhteellinen kosteus säilyy vakiona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasuista johtuvan lämpötilan nousun tuplaantumisen, ja jota kutsutaan veden positiiviseksi takaisinkytkennäksi. “ -lause on hämmentävä. Sinunkin käyttämä TCR (Transient Climate Sensitivity) on laskettu ilmastomalleista, joista jokaisella on enemmän tai vähemmän oma tapa käsitellä suhteellista kosteutta. Et myöskään kerro mistä olet ottanut tuon vuotuisen vesimäärän kuviisi. Sanot vaan että ilmakehän veden määrä ei ole noussut kun esimerkiksi tutkimukset sanovat muuta. Täällä blogeissakin esimerkiksi Aro on asian tuonnut esiin joskin vähän erikoisella näkökulmalla: (http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254678-la...)

“Kun nykytilanteen mukainen CO2-kasvuvauhti säilyy ennallaan, niin vuosisadan lopussa oltaisiin CO2-pitoisuudessa tasolla 580-590 ppm. Kun käytetään IPCC:n omaa laskentatapaa, niin lämpötilan nousu olisi alle 2 ⁰C vuonna 2100, kuva 1.”
Mikä on IPCC:n oma laskentatapa? Olet muuttanut ppm:n säteilypakotteeksi ja käyttänyt TCR:ää lämpötilan laskemiseen? Tämä ei ole todellakaan “IPCC:n oma laskentatapa” eikä lämpötilaa voi tässä tilanteessa näin laskea. Jos haluat oikeasti ottaa selvää mitä IPCC ennustaa 580-590 ppm:n lämpötilan nousuksi kannattaa katsoa viimeisimmän raportin tuloksia RCP4.5 skenaarion kohdalta. Näissä lämpötila menee yli 2 ⁰C ennen vuosisadan loppua.

Esität myös monia muita omituisia väitteitä, joita et perustele millään. Esimerkiksi nyt nämä: “Sen sijaan lyhytaikaisissa muutoksissa eli El Nino/La Nina-ilmiössä vesi kaksinkertaistaa alkuperäisen lämpötilamuutoksen johtuen mm. siitä, että vesi on n. 12-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin CO2. Veden vahvuus selittää, miksi niinkin paikallinen ilmiö vaikuttaa maapallon laajuisesti kuten vuoden 2016-17 El Nino. “ tai “Systeemitekniikan asiantuntijat tietävät, että positiivista takaisinkytkentää ei luonnosta löydy, koska se johtaisi aina katastrofiin.”

Tämäkään ei taida olla totta: “Vuosien 2016-17 El Nino-piikkien jälkeen lämpötila on palannut samalle tasolle, jolloin ero IPCC:n mallin ja mittausten välillä on kasvanut jo noin 50 prosenttiin. “
Teet taas saman mitä aikaisemmin, että jätä viimeisimmän El Nino piikin laskuista pois, jollain ihme perusteella. Ja miten pystyt sanomaan mitään varmaa esimerkiksi tämän tai seuraavien vuosien lämpötiloista?

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

"Ihan ensimmäisenä tämä mistä olen jo useita kertoja sinulle sanonut. IPCC:llä ei ole mitään omaa mallia."

Eikö? http://www.ipcc-data.org/sim/gcm_global/index.html
http://www.c3headlines.com/2013/02/newest-ipcc-cmi...

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Ei, kuten noista laittamistasi linkeistäkin voit nähdä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kommenttiin 2. Suhteellinen kosteus. Luepa kuva uudestaan. En käsitellyt suhteellista kosteutta vaan absoluuttista kosteutta, joka perustuu NASA:n virallisiin lähteisiin ja julkaisussani on tarkka lähdeviite. Kuvassa 2 on esitetty veden lämpötilavaikutus ja ei vaadi paljon tulkintaa, kun vertaa veden lämpltilavaikutusta El Nino / La Nina piikkien kokoihin, niin silmällkin näkee, että veden vaikutus on noin puolet.

Kaiken lisäksi on niin, että tämä veden vaikutus ENSO-tapahtumissa on täsmälleen se, jonka IPCC selittää vedellä olevan eli se tuplaa kasvihuonekaasun tai muun lämpötilaa nostavan häiriön vaikutuksen. Niin näyttääkin tekevän alle kahden vuoden jutuissa, mutta pitkän aikavälin trendi ei noudata tätä lakia ollenkaan. Kas siinä pulma, jota kukaan maailamassa ei ole vielä onnistunut selittämään, mutta näin ilmasto toimii jostain syystä.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Ymmärsin kyllä, että kuvassa oli absoluuttinen kosteus. Eikös mielestäsi ongelma esim nyt "IPCC:n mallissa" ollut kuitenkin se, että jos ja kun suhteellinen kosteus on vakio, lämpötilan noustessa absoluuttinen kosteus kasvaa, joka sitten edelleen lämmittää ilmastoa?

Viitteesi johtaa ilmeisesti tähän: https://www.esrl.noaa.gov/psd/cgi-bin/data/timeser...
Käytät varmaankin Precipitable Wateria? Oletko ottanut arvot joltain tietyltä korkeustasolta?

----

"Kuvassa 2 on esitetty veden lämpötilavaikutus ja ei vaadi paljon tulkintaa, kun vertaa veden lämpltilavaikutusta El Nino / La Nina piikkien kokoihin, niin silmällkin näkee, että veden vaikutus on noin puolet."
En taas ihan tarkkaan tunne menetelmää, jolla olet laskenut veden (höyryn) lämpötilavaikutuksen, mutta epäilen, että tuossa riippuvuussuhde on toisin päin. Ilmaston lämpötila ei reagoi ihan noin nopeasti ja voimakkaasti kuin tuossa kuvassa säteilyn muutoksiin (tässä tapauksessa vesihöyryn aiheuttamaan), mutta vesihöyryn määrä taas saattaa muuttua hyvinkin nopeasti kun lämpötila muuttuu (joka taas liittyy tähän Clausius - Clapeyron yhtälöön ja vakiona pysyvään suhteelliseen kosteuteen).

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #11

Juuri näin.

CO2 on inertti kaasu ja vaikka vesihöyry ja pilvet yhdessä absorboivat n. 75% maapallon lämpö-säteilystä, ne eivät pysty määrittämään ilmakehän lämpötilaa siitä yksinkertaisesta syystä, sillä vesihöyry ja pilvet itsessään riippuvat lämpötilasta ja ilman kierrosta, mitä CO2 ei ilmakehässä ole.

CO2:n osuus on n. 80% lämpötila-rakennetta ylläpitävistä inerteistä kaasuista, joka lämmittää ilmakehää ja lisää sekä ohjaa vesihöyryn ja pilvien määrää.

On myös hyvin mielenkiintoista miten ei ymmärretä CO2:n pitkä-aikaista vaikutusta, kun absoluuttinen ja suhteellinen kosteus ovat alati muuttuvia.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #14

Kommenttiin 14. Tässä esitetyt ajatukset ovat hyvin kaukana sekä minun että IPCC:n näkemyksestä. Tosiasia on, että 99,97 % maapallon energiasta tulee auringosta. Kasvihuoneilmiö nostaa maapallon pintalämpötilaa 33-34 astetta, mutta senkin primäärienergia on auringosta peräisin - se ei ole syntynyt tyhjästä.

Tämä on erikoinen näkemys:"CO2:n osuus on n. 80% lämpötila-rakennetta ylläpitävistä inerteistä kaasuista, joka lämmittää ilmakehää ja lisää sekä ohjaa vesihöyryn ja pilvien määrää." Arviot CO2:n osuudesta kasvihuoneilmiössä vaihtelevat vakavasti otettavissa tutkimuksissa (tutkimus dokumentoitu niin hyvin, että se voidaan toistaa) välillä 9 - 26 %.

Ilmastonmuutosta ei arvioida paikallisilla kosteusarvoilla, vaan vuosikeskiarvojen perusteella ja ne muuttuvat erittäin vähän vuodesta toiseen. Tässä näkemyksessä Hannulla on ihan oma koulukunta.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #16

Mahdollisimman lyhyesti.

Kiellät siis täysin kasvihuonekaasuteorian mallinnukset mustan kappaleen säteilynä (Stefan-Bolzmann vakion ja ilmakehän absorbtiokyvyn) harmaan ilmakehän mallin perusteella, joka kestää hyvin kovassa ytimessä olevien ilmastotieteen professorien kvalifioinnit?

(ks. linkki ja opiskele, sekä esitä vasta-argumentteja)

http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250...

Tosiasioiden esittäminen auringon energian vapautumisesta ja kuinka maapallo saa siitä osansa on itsestään selvyys. Mutta auringon rooli ilmakehän fysiikassa, kemiassa ja biologiassa, ei missään nimessä ole ainoa dominoiva tekijä.

On ihan ymmärrettävää, että kosteus-arvot ovat ilmakehässä keskimäärin vakio pitkällä aika-välillä, mutta lämpötilan-nousutrendi on silti olemassa?

Eli jos kosteus-arvot olisivat pitkällä aika-välillä jatkuvassa nousussa, silloin se selittäisi myös lämpötila-korrelaation pitkällä aika-välillä, mutta näin ei asian laita ole. Vesihöyry ja pilvet tiivistyvät ja eivät pysty ylläpitämään ilmakehän lämpötila-rakennetta.

Se väittämä, että globaali lämpötila ei olisi nousussa, -riippuen kasvihuonekaasujen vaikutuksesta, on täysin perusteeton.

Koulukuntia on monia ja itse olen keskittynyt mm. ilmasto-fysiikan professorien Reto Knuttin ja Jouni Räisäsen tutkimuksiin ja saanut sieltä vahvistusta omille ajatuksilleni, jotka keskittyvät em. hyviksi todettuihin malleihin ja jotka ovat johtaneet hyvin luotettaviin faktoreihin.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #11

Kommenttiin 11. "Ilmaston lämpötila ei reagoi ihan noin nopeasti ja voimakkaasti kuin tuossa kuvassa säteilyn muutoksiin (tässä tapauksessa vesihöyryn aiheuttamaan), mutta vesihöyryn määrä taas saattaa muuttua hyvinkin nopeasti kun lämpötila muuttuu (joka taas liittyy tähän Clausius - Clapeyron yhtälöön ja vakiona pysyvään suhteelliseen kosteuteen)."

Ilmaston lämpötila reagoi hyvyin nopeasti varsin paikalliseen El Nino - ilmiöön, joka rajoittuu pienelle alueelle Tyynen valtameren päiväntasaajan seudulla. Siellä lämpötila nousee nopeasti auringon säteilyn vaikutuksesta, koska pintavedet äköttyvät paikalleen eivätkä sekoitu meren sekoittumiskerroksessa. Kuva 2 osoittaa, että koko maapallon absoluuttinen kosteus nousee ja silloin tapahtuu se, joka on IPCC:n perusoletus: vesihöyryn määrä tuplaa alkuperäisen ilmiön vaikutuksen ja se näkyy kuvassa 2. Jos joku kieltää tämän, niin silloin kieltää IPCC:n oletuksen, että vesihöyryllä voisi olla näin suuri vaikutus.

IPCC:n kannalta iso ongelma on se, että samat mittaukset, jotka todistavat veden positiivisen vaikutuksen lyhytaikaisessa ENSO-tapahtumassa, osoittavat, että pitkän ajan absoluuttinen vesimäärä ei toimi IPCC:n oletuksen mukaisesti.

En viitsi enää vääntää tätä rautalangasta, koska kuva 2 osoittaa mittauksiin perustuen, miten vesihöyry vaikuttaa lyhytaikaisesti ja pitkäaikaisesti.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kommentiin 2. TCR eli ilmastoherkkyys lasketaan CO2-pitoisuudelle 560 ppm eikö jollekin RCP-skenaariolle.

IPCC:n ilmastopakote saadaan Myhre et kumppanien kaavasta

RF = 5,35 * ln(CO2/280), joka antaa arvon 3,7 W/m2 CO2-arvolle 560 ppm.

Olen suorittanut Myhren tutkimuksen uudestaan eli reproductionin, mutta en saanut samaa tulosta, vaan

RF = 3,12 * ln(CO2/280). Siitä voi jokainen lukion lyhyen matemaatikan kurssin suorittanut laskea oikean RF-arvon eli 2.16 W/m2.

Kun käytetään oikeaa CSP-arvoa 0,27, niin ilmastoherkkyyden arvo on 0,6 astetta.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mitä vikaa on RF = 5.35 x ln (CO2/280), eli:

F = 0,6 x 0,4256 x 390 x 0,05371 ln C = 5.35 ln C, jos:

1 - Td = 0,05371 lnC, missä 1 < C < 1000ppmv?

Eli jos Planckin fraktion mukaan 550 cm-1:stä 1015cm-1:een kaava on:

1 - Td = 1 - 2 Integraali 0 -> 1 µe^tau/µ dµ = 1 - 2E3(tau), missä E3(tau) on eksponentiaalinen integraali ja E3(0) = 1 / 2

???

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #15

Kommenttin 15.Myönnän etten pysty seuraamaan esitettyjen kaavojen merkitystä. Kerron nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että kyseinen Myhre et kumppanien kaava pätee CO2-konsentraatioalueelle 280 ppm ylöspäin ylärajan ollessa n. 1500 ppm. Tämä alue on käytännössä enemmän kuin riittävä, kun arvioidan CO2:n lämmitysvaikutuksia. Jos on lukenut kyseisen tutkimuksen, niin tämä asia on täysin selvä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #21

Kommenttiin 21,

[∂F = 5.35 ln (C/Co)]

Esittämäni kaavat jotka liittyvät fundamentaaliin termodynamiikkaan ja ilmakehän optiseen paksuuteen, eivät valitettavasti tässä editorissa tule selkeästi esille. Teen tästä erillisen lyhennetyn blogin vähän myöhemmin.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kommenttiin 2. El Nino-piikeistä eli yleisemmin ENSO (El Nino / La Nina) -tapahtumat ovat lyhytaikaisia ilmastohäiriöitä, jotka eivät liity ilmastonmuutokseen millään tavalla. Ilmastonmuutoksessa minimitarkasteluväli on aurinkosykli eli noin 11 vuotta. Viimeisin El Nino ja sen vastavoima La Nina ovat vielä kesken, joten niitä ei voi ottaa ilmastonmuutostarkastelun lämpötilatrendiin.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Hyvä Antero,

Ystävällisessä hengessä ja lyhyesti. Negatiivisessa hengessä ei synny kovin rakentavaa tiedettä. Skenaarioiden variantit ovat ihan luonnollisia, esitti niitä kuka tahansa. Eli kuka tai ketkä ovat oikeassa tai väärässä ei ole relevanttia, vaan kuinka saadaan aikaiseksi sellainen konsensus, joka määritelmän mukaan menee suurin-piirtein näin:

"Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen.” Pariisin sopimus on näistä yksi hyvä esimerkki.

Konsensus-prosessia noudattavat kaikki tiede-yhteisöt, myös IPCC ja virheettömiä päätelmiä ei ole olemassakaan. On vain olemassa korjaavia menettelyjä ja mihinkään lopullisiin skenaarioihin, -ei myöskään blogistin, ole olemassa.

Jos mennään itse asiaan eli reaali-aikaisiin mittauksiin, ne antavat kaikkein luotettavimmat arviot ja niistä tehdyt skenaarioiden variantit. Näissä yhteyksissä luonnolliset logaritmit ovat työkaluja, joilla päästään ratkaisuihin.

Sen enempää menemättä yksityiskohtiin, -joista omalta osaltani olen jo tehnyt arvioni, hyvää alkanutta kesää.

Ohessa reaaliaikaisia mittauksia ja maaperä-tutkimusta.

http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254...

http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255...

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

IPCC:n tapa laskea sekä TCR että RCP-skenaarioiden arvot on yksinkertaisesti kaava

dT = CSP * RF (1)

jossa CSP on Climate Sensitivity Parameter eli ilmastoherkkyysparametri ja RF on Radiative Forcing eli säteilypakote. Kaava on yksinkertainen ja hyvä ja se toimii pienten muutosten laskemisessa ja käytän sitä itsekin. Kun puhutaan ilmastoherkkyydestä eli TCR, niin kaava on

dT = 0,5 * 3,7 = 1,85 astetta

Tuo arvo 3,7 W/m2 tulee Myhre et kumppanien tutkimuksesta, mutta kaava (1) arvon 0,5 kanssa käytettynä on iPCC:n ikioma. Jos joku löytää tutkimuksen, jossa kaava (1) esiintyy, niin sitten ristin tuon kaavan tuon tutkimuksen tekijöiden mukaan. Olen haastanut kansainvälisssä nettijutuissa ihmisiä etsimään sellaisen julkaisun, mutta ei ole vielä löytynyt.

RCP8.5:n lämpötilavaikutus tulee kaavasta

dT = 0,5 * 8,5 = 4,25 astetta.

IPCC:n myötäjuoksijat vetoavat aina monimutkaisiin tietokonemalleihin, joiden perusteella sekä TCR että RCP-arvot lasketaan. Kyllä niillä voi laskea kyseiset arvot, mutta ne anatavat kukin arvot vähän sinne päin ja niiden keskiarvot päätyvät kaavan (1) arvoihin. Kaava (1) antaa juuri ne arvot, joihin IPCC itsekin vetoaa.

Sitäpaitsi käytin tähän asiaan jonkin verran tilaa julkaisussani eikä tarkastajilla ollut siihen mitään huomautettavaa. Paha olla, kun asia on niin yksinkertainen, että sitä ei saa toiseksi vaikka kuinka yrittää vääntää.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

"Jos joku löytää tutkimuksen, jossa kaava (1) esiintyy, niin sitten ristin tuon kaavan tuon tutkimuksen tekijöiden mukaan. Olen haastanut kansainvälisssä nettijutuissa ihmisiä etsimään sellaisen julkaisun, mutta ei ole vielä löytynyt."

Tämä minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Miksi sinä käytät sitten sitä jos kukaan muu ei tuota käytä?

Ja siis ei IPCC:n raportissakaan sitä ole käytetty? Jos olen väärässä niin se nyt on ainakin helppo osoittaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kommenttiin 12. Tämä on erikoinen tilanne. IPPC on ilmoittanut kolmannessa raportissaan (TAR), että ilmastoherkkyysparametrin arvo on 0,5 K/(W/m2). Sitä arvoa käyttäen saadaan IPCC:n ilmastoherkkyyden arvo 1,8...1,9 astetta ja samoin RCP-skenaarioiden arvot. IPPC:n myötäilijät ovat sitä mieltä, että tuota yksinkertaista kaavaa ei saa käyttää ja ei varsinkaan kutsua sitä IPCC:n ilmastomalliksi.

Mutta minä kutsun, koska se on IPCC:n tekemä. He ovat yhdistäneet kaksi asiaa: Myhren kaavan ja ilmastoherkkkyysparametrin arvon, joka löytyy useammasta tutkimuksesta. Jos minä teen saman asian eli yhdistän kahden eri tutkimuksen tuloksia, niin se on Ollilan malli; ei kukaan muukaan tunnusta sitä omakseen. Mutta tämä ei käy IPCC:n kohdalla. No, kaikki asiaa tuntevat tietävät syyn. IPCC ei saisi tehdä omaa tutkimustyötä, vaan valita sen mielestä paras tutukimustulos. Sen vuoksi on IPCC:n "rienausta" puhua IPCC:n mallista. Tämä maallikoille tiedoksi.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #18

Tuota yhtälöä ei ole kuitenkaan käytetty laskemaan RCP-skenaarioiden arvoja vaikka sillä samansuuruisia lämpötilan muutoksia saisikin. Tuo mitä sinä teet on ihan puhdasta valehtelua ja huijaamista, joka ehkä menee täällä blogimaailmassa läpi, mutta jolla ei ihan hirveesti saa arvostusta tieteellisissä piireissä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #22

Kannattaisi hieman varoa sanojen asettelua, kun syytät valehtelusta. Silloin sinun pitää pystyä osoittamaan, missä olen valehdellut. Kirjoittamani perustuu tieteelliseen artikkeliin. Tieteelliset tulokset eivät ole valehtelua, olipa ne millaisia tahansa, jos tutkija ei ole syyllistynyt tieteelliseen väärinkäytökseen ja väärentämiseen. Kun rupesit yhdenmiehen tuomioistuimeksi tieteellisestä väärennöksestä, niin osoita se.

Yleisesti ottaen asia menee aina niin, että kun asiaperusteet loppuvat, niin mennään henkilökohtaisiin syyttelyihin. Silloin tiedetään kumpi osapuoli on vahvoilla ja kummalta loppuivat eväät.

Sitä paitsi tilanne on harvinaisen selvä, koska ykisnkertainen kaava antaa juuri sellaiset tulokset, joita IPCC virallisesti ilmoittaa. Sanot, että niillä saa samansuuntaisia arvoja. Kerropa nyt sitten lopuksi, mikä on TCR-arvo IPCC:n mukaan ja RCP8.5 arvo vuonna 2100? Vertaan sen jälkeen tuloksiasi minun ilmoittamiin arvoihin.

IPCC käyttää valtavan määrän työtä laskeakseen mm. antropogeenisten eli ihmisten aiheuttamien lämpenemisvaikutusten laskemisen mm. kasvihuonekaasuille. Nuo lopputulokset ovat säteilypakotearvo eli W/m2. Niillä ei sinänsä ole mitään käyttöä, jos niitä ei osattaisi muuttaa lämpötiloiksi.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #24

Asiaperusteillahan minä tässä sinua syytän. Ja sinullahan tässä nyt on osoitusvelvollisuus. Sanot, että IPCC käyttää tuota yhtälöä. Jos näin on, sinun ei tarvitse kuin sanoa IPCC:n raportista se chapteri ja rivi, jossa näin on tehty. Tämän helpommaksi ei voi "väittelyn" voittaminen mennä. Lupaan pyytää syvästi anteeksi jos syytin sinua turhaan. Jos et tätä pysty osoittamaan, niin sillonhan valehtelet tai olet ymmärtänyt väärin, että IPCC tätä yhtälöä käyttäisi. Näistä kahdesta vaihtoehdosta, et voi olla ymmärtänyt väärin, koska minä olen jo vähintään vuosi sitten sinulle asiasta sanonut.

Antero hyvä, mitä luulet että ilmastomalleilla tehdään? Enkä puhu nyt mistään yhden rivin yhtälöistä vaan niistä jotka laskevat ilmakehän ja meren virtaukset, ilmakehän energiavuot (säteily, latentti ja sensible (mikä onkaan suomeksi) ja miten ne muuttuvat esimerksiksi kasvihuonekaasujen, aerosolien ja pilvien vaikutuksesta. Tuo antamasi yhtälö on se kaikista yksinkertaisin tapa muuttaa säteilypakote lämpötilaksi, mutta ei ilmaston lämpötilan muutoksia voi todellisuudessa yhdellä yhtälöllä kuvata.

Osaatko vastata/ymmärrätkö miksi IPCC:n raportissa on annettu kaksi arvoa ilmaston sensitiivisyydelle: equilibrium ja transient?

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen Vastaus kommenttiin #25

Olisi ilahduttavaa, jos Ollila vastaisi näihin kysymyksiin. Ne taitavat olla esitetty aiemminkin.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #27

Niimpä. Hyvähän näistä asioista olisi keskustella, mutta eihän tästä koskaan mitään tule.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Heti Pariisin ilmastokokouksen jälkeen useat tutkijat ovat kirjoittaneet, että sopimuksessa ei oikeastaan sovittu mitään. Kun osanottajamaat olivat kaikki niin erimielisiä, niin sovittiin, että ei sovita mitään.

On surullista todeta kuinka poliittiset päättäjät antavat huiputtaa itseään. Jokainen itseään kunnioittava poliitikko, ja kaikki valtamediat siinä mukana, toitottavat Pariisin ilmastosopimuksesta, joka vaikuttaa sitä ja tätä ja velvoittaa sitä ja tätä.

Pariisin ilmastokokouksessa poliitikot heittäytyivät Jumalan asemaan ja noin vain päättivät 0,5 asteen tarkkuudella mikä maapallon lämpötila 100 vuoden päästä on.

Se, mitä Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen on tapahtunut, on sekin yhtä surullista. Päästöt lisääntyvät kaikkialla ja poliitikkojen omaatuntoa parannellaan tukemalla uusiutuvaa energiaa, jonka vaikutukset ovat osoittautuneet tehottomiksi ja kalliiksi.

Vuoteen 2014 mennessä uusiutuvaa energiaa on Euroopassa rakennettu jo yli 1 100 000 000 000 $ eli 1,1 biljoonalla dollarilla ja sillä on saatu vain 4,8 % kokonaisenergiasta. Nyt tuo kustannus on luultavasti vain kasvanut suunnattomalla vauhdilla, mutta osuus kokonaisenergiasta pysynyt samalla tasolla.

https://edmhdotme.wordpress.com/european-renewable...

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Eivät poliitikot itseään huijaa, vaan vaalikarjaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Hieman jälkilöylyjä Pariisin ilmastosopimuksen tienoilta.

Ratkaiseva tekijä sopimuksen syntyyn oli presidentti Obaman rooli. Kun hän asettui voimakkaasti asian taakse, muut eivät uskaltaneet kieltäytyä.

Onko Obama ollut erikoien hyvin perehtynyt ilmastoasioihin. Aivan varmuudella ei ollut omakohtaisesti asioita selvittäen. Maailman mahtavimmalla miehellä on melkoinen tukijoukko, joista yksi osa on tieteelliset neuvonantajat.
Presidentti Obamalla oli tieteellisenä neuvonantajan John Holdren ja hänellä apurina John Podesta.

Obama mm. lausui Holdrenista näin: "One of the most passionate and persistent voices of our time about the growing threat of climate change,” eli suomeksi "Yksi meidän aikamme intohimoisemmista ja peräänantomattomimmista äänistä ilmastonmuutoksen kasvavasta uhasta". Ilmastonmuutospiireissä tällaista henkilöä kutsutaan alarmistiksi eli henkilöksi, joka näkee ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen uhkaavan ihmiskunnan olemassaoloa". Ei ole ihme, että Obama ajoi Pariisin ilmastosopimusta ja oli merkittävässä roolissa muiden valtioiden päämiesten mukaantulolle. Obama osti Holdrenin ja hänen avustajakuntansa näkemyksen, mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä.

Yksi avustajista sai tehtäväkseen taivuttaa Kiina sopimuksen taakse. Hän piti tehtvää vaikeana, mutta onnistui omasta mielestään siinä. Onnistumisesta ei mielestäni voi puhua, koska Kiina ei oikestaan luvannut mitään. Silti täällä Suomessa valtamedia oli hetken aikaa tekemässä Kiinasta ilmastonmuutoksen esitaistelijaa, kun Trump ilmoitti USA:n vetäytyvän sopimuksesta. Valtamedialla on erikoiset kriteerit tässä asiassa. Nyttemmin asia on haudattu kaikessa hiljaisuudessa. Myös Pariisin ilmastosopimus näyttää saaneen saman kohtalon. Kun siitä olisi vain huonoja uutisia kerrottavana, niin valtamedia on päättänyt häveliäästi vaikeata.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Politiikka on politiikkaa ja siihenhän voi itse kukin vaikuttaa äänestämällä, vaikka politiikka sinänsä on yleisesti ottaen valtaan pyrkivien ihmisten opportunismia pahimmillaan.

Vaali-asetelmat ovat kautta historian jakaneet ihmisiä sen mukaan, mikä heille sillä hetkellä on tärkeää ja politiikka yleensä on usein päivän politiikkaa, joka vaihtuu aina sen mukaan, miten yhteiskunnat muuttuvat.

Kansainvälinen politiikka ja tässä yhteydessä ilmastopolitiikka jakaa ihmisiä voimakkaasti, se on luonnollista. Vaikeutena on toimijoiden valtava määrä ja siksi ilmastokysymyksissä tulee luoda elimiä, jotka parhaansa mukaan pyrkivät yhdistämään voimansa siten, että saadaan aikaan mahdollisimman laaja konsensus. Ilmastopolitiikka koskee meitä jokaista ja tämän vuoksi tehtävä ei ole helppo niille, jotka ottavat siitä vastuun.

Ilmasto-politiikassa vastuun kantaminen on raskas, sillä kuka olisi valmis myöntämään, että ks. tehtävä on ylivoimainen ja siksi teen tätä työtä siten, missä aita on matalin. Tuskin vastuulliset poliitikot ja tutkijat näin tekevät, vaikka heillä olisi korkeamman tason suoma mandaatti. Kaikki paljastuisi viimeistään siinä vaiheessa kun valta vaihtuu ja tilalle tulee uudet päättäjät ja jälleen kerran luovat kokonaan uuden valta-aseman ja poliittiset ohjelmat ja siinä sivussa uudet tutkijat.

Vaikka poliitikot / valta-asema vaihtuu ja tutkijat, luonnontieteen peruskysymykset eivät muutu.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Vastauksia kommentteihin 25-27:

Huomasin tänään 19.5.18, että Laakso ja Härkönen haluavat tarkempia vastauksia kysymyksiin IPCC:n yksinkertaisesta ilmastomallista. Niihin on helppo vastata, koska olen ne taltioinut itselleni, eikä minun tarvitse lähteä niitä etsimään IPCC:n raporteista. Lainaukseni ovat viimeisimmästä raportista AR5 vuodelta 2013, AR4 vuodelta 2007 ja kolmannesta raportista nimeltä TAR vuodelta 2001. Otan lainaukset suoraan englanniksi, enkä rupea niitä kääntämään.

AR5, sivu 664:
The assumed relation between a sustained RF and the equilibrium global mean surface temperature response (DT) is DT = CSP*RF where CSP is the climate sensitivity parameter (huom! olen muttanut kreikkalaiset symbolit normaaleiksi kirjaimiksi). The relationship between RF and DT is an expression of the energy balance of the climate system and a simple reminder that the steady state global mean climate response to a given forcing is determined both by the forcing and the responses inherent in CSP.

Vielä tarkempaa kuvausta raprotista AR4, luku 2.2, vuodelta 2007:
The definition of RF from the TAR and earlier IPCC assessment reports is retained. Ramaswamy et al. (2001) define it as ‘the change in net (down minus up) irradiance (solar plus longwave; in W m–2) at the tropopause after allowing for stratospheric temperatures to readjust to radiative equilibrium, but with surface and tropospheric temperatures and state held fixed at the unperturbed values’. Radiative forcing is used to assess and compare the anthropogenic and natural drivers of climate change. The concept arose from early studies of the climate response to changes in solar insolation and CO2, using simple radiative-convective models. However, it has proven to be particularly applicable for the assessment of the climate impact of LLGHGs (Ramaswamy et al., 2001). Radiative forcing can be related through a linear relationship to the global mean equilibrium temperature change at the surface (dTs): dTs = CSP*RF, where CSP is the climate sensitivity parameter (e.g., Ramaswamy et al., 2001). This equation, developed from these early climate studies, represents a linear view of global mean climate change between two equilibrium climate states. Radiative forcing is a simple measure for both quantifying and ranking the many different influences on climate change; it provides a limited measure of climate change as it does not attempt to represent the overall climate response.

Sitten ilmastoherkkyysparametrin arvo, TAR, luku 6.21 sivu 354:
The climate sensitivity parameter (global mean surface temperature response dTs to the radiative forcing dF) is defined as:
dTs / dF = CSP (6.1)
(Dickinson, 1982; WMO, 1986; Cess et al., 1993). Equation (6.1) is defined for the transition of the surface-troposphere system from one equilibrium state to another in response to an externally imposed radiative perturbation. In the one-dimensional radiativeconvective models, wherein the concept was first initiated, CSP is a nearly invariant parameter (typically, about 0.5 K/(Wm−2); Ramanathan et al., 1985) for a variety of radiative forcings, thus introducing the notion of a possible universality of the relationship between forcing and response.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Vasstaus kommenttiin 25 kahdesta ilmastoherkkyysarvosta. Anna IPCC:n ite selittää erot:

Box 12.2 | Equilibrium Climate Sensitivity and Transient Climate Response, p.1110
Equilibrium climate sensitivity (ECS) and transient climate response (TCR) are useful metrics summarizing the global climate system’s temperature response to an externally imposed radiative forcing (RF). ECS is defined as the equilibrium change in annual mean global surface temperature following a doubling of the atmospheric CO2 concentration (see Glossary), while TCR is defined as the annual mean global surface temperature change at the time of CO2 doubling following a linear increase in CO2 forcing over a period of 70 years (see Glossary). Both metrics have a broader application than these definitions imply: ECS determines the eventual warming in response to stabilization of atmospheric composition on multi-century time scales, while TCR determines the warming expected at a given time following any steady increase in forcing over a 50- to 100-year time scale.

AR5, p. 1112
For scenarios of increasing RF, TCR is a more informative indicator of future climate than ECS (Frame et al., 2005; Held et al., 2010). This assessment concludes with high confidence that the TCR is likely in the range 1°C to 2.5°C, close to the estimated 5 to 95% range of CMIP5 (1.2°C to 2.4°C; see Table 9.5

Loppupäätelmä: IPCC toteaa, että TCR on parempi mittari ilmastonmuutokselle kuin ECS eli se on riittävä, koska ECS lasketaan muutokselle, joka veisi lopputulokseen vuosisatojen päästä. Tästä syystä IPCC itse käyttää ilmastoherkkyysparametrin arvoa 0,5 laskiessaan RCP-skenaarioiden arvoja vuodelle 2100.

Olette ottaneet varsin toivottoman tehtävän todistaa, että IPCC ei käytä yksinkertaista mallia, eikä sillä voida oikeasti laskea TCR ja RCP-arvoja, kun kansakouupohjaltakin voi todeta, että kas vain, tulokset ovat ihan oikein ja samat kuin IPCC:n viralliset arvot.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Ensinnäkin kiitos vastauksesta. Olet sen verran aktiivinen ottamaan kantaa näihin asioihin, mutta esittämäsi asiat eivät ole ihan ongelmattomia ja siten nuo asiat olisi hyvä korjata. Aiheellinen kritiikki ja "hyvät" tulokset hukkuvat helposti virheiden sekaan, jos ja kun sellaisia on.

Ensinnäkin tuon TCR:n arvon saa kyllä laskettua käyttämällä säteilypakotetta ja ilmastonsensitiivisyytta (yhtälöissäsi CSP), mutta tämähän on juuri sen määritelmä. Käytännössähän TCR:ää ei ole kuitenkaan saatu käyttämällä ilmastosensitiivisyyttä vaan ilmastosensitiivisyys on laskettu käyttämällä ilmastomalleja määrittämään kuinka paljon lämpötila muuttuu tietyllä säteilypakotteella:
CSP=TCR/RF.

Mitä tulee sitten tähän transient ja equilibrium arvoihin, josta IPCC:n raportissakin puhutaan. Ensinnäkin ne kumpikin on hyvin skenaarioriippuvaisia. Equilibrium arvo saadaan silloin kuin ilmasto on palautunut tasapainotilaan pakotteen aiheuttaman muutoksen jälkeen. Tämä vie satoja vuosia ja esim nykyisessä ilmastossa, jossa ilmasto ei ole lähelläkään tasapainotilaa, lämpötilan laskeminen käyttämällä säteilypakotetta ja tasapainoilmastosensitiivisyyttä antaa aivan liian suuria arvoja. Tästä syystä transient arvo on kuvaavampi. Siinä oletetaan että hiilidioksiidipitoisuus kasvaa 1% vuodessa, joka on siis suht nopea kasvu. Kuten olet itsekin huomannut niin näiden kahden ilmastosensitiivisyys arvon välillä on aika isot erot.

Todellisuudessa ilmasto ei kuitenkaan oikein koskaa vastaa täysin kumpaakaan noista tilanteista, joten siten niitä ei esim tieteellisissä julkaisuissa käytetä. Jos niitä kuitenkin halutaan käyttää antamaan suuntaa antavia arvoja, niin on syytä miettiä, kumpi niistä soveltuu tilanteeseen paremmin. Esimerkiksi jos arvioidaan lämpötilaa tämän vuosisadan lopulla ja oletetaan ettei ilmakehän hiilidioksiidi pitoisuus kasva voimakkaasti, niin silloin ilmasto on ehkä lähempänä tasapainotilaa kuin hiilidioksiidin vuotuista 1% kasvua. Sinä taisit käyttää kuitenkin transient climate sensitiivisyyttä? Ei sinällään ole yllättävää, jos sillä saadut lämpötilan muutokset ovat alle muualla arvioitujen.

Sitten alkuperäiseen kysymykseeni. IPCC kyllä puhuu noista kummastakin sensitiivisyys arvosta. Ne on määritetty nimenomaan antamaan suuntaa säteilypakotteen aiheuttamista lämpötilan muutoksista. Toisaalta niitä on myöskin käytetty vertailemaan ilmastomalleja, koska jokainen yksittäinen ilmastomalli käyttäytyy omalla tavallaan. Näitä arvoja ei ole kuitenkaan käytetty laskemaan RCP:n arvoja. RCP skenaarioiden taustalla on aika monimutkaisetkin skenaariot ihmisten päästöille joita on mallinnettu ilmastomalleilla. Jos katsotaan esim tuota Lehtisen Matin laittamaa linkkiä: http://www.c3headlines.com/2013/02/newest-ipcc-cmi...
Niin kuin näet, niin eihän noita lämpötiloja ole todellakaan laskettu käyttämällä yhtä yhtälöä vaan jokaista skenaarion kohdalla menee useita viivoja. Nämä ovat yksittäisten ilmastomallien tuloksia.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kommenttiin 31,

IPCC:n tutkimuksiin osaltaan viitaten, vuodesta n. 1958 vuoteen 2018 ovat hyvin lähellä niitä arvioita, joihin omissa suuntaa antavissa laskelmissani olen (Mauna Loa Observatorion reaali-aikaiset mittaukset) lämpötilojen osalta päätynyt (≈ 0,43°C).

http://hannusinivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254...

Kun fundamentaalisissa laskelmissa on tapana, yhtälöiden molempia puolia ensin differentioidaan ja sitten lasketaan luonnollisina logaritmeina, skenaarioiden variantit noudattavat silloin myös hyvin lähelle luonnollisia arvioita.

Ja jottei se ehkä tärkein unohtuisi, hiili-nieluja on edelleen n. 50% vähemmän kuin hiili-lähteitä kulma-kertoimella n. 2,1 (Mauna Loa Observatory).

Ohessa video-esitys, kuinka CO2 -pitoisuus mitataan ilmakehästä ja kuinka se on mitattu vuodesta 1958 aina näihin päivään asti.

Huom! Mittauksissa erotetaan hiilen isotoopit ja näin kyetään määrittelemään, mistä lähteistä ne ovat peräisin.

https://www.youtube.com/watch?v=dXBzFNEwoj8

Ihmisen osuus on ilmiselvä lyhyellä aika-välillä, jossa luonnolliset vaikutukset näkyvät hyvin pitkällä aika-välillä.

Tästä voidaan johtaa kaksi eri faktroria, jossa ne suhteutetaan keskenään, jotta keskinäinen vaikutus saadaan selville suhteessa aikaan:

[k (I) / k(L)] / t >> 1

k (I) = ihmisen aikaansaama faktori

k (L) = luonnollinen faktori

t = aika

Faktorien suhde osoittaa nousevaa trendiä, jossa ihmisen osuus on ajallisesti merkitsevä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #32

Kommenttiin 32. Niin, nyt rupesit esittämään omaa ilmastomalliasi, kun kysymys oli Pariisin ilmastosopimuksesta ja siitä kuinka se pohjautuu IPCC:n tieteeseen ja skenaarioihin. Baseline skenaario, joka on täysin mahdoton ja ihmiskunta ei siis pystyisi vaikka haluaisi, on salattu päättäjiltä ja kansalta. Halusin tuoda esiin, mitkä ovat ilmastosopimuksen taustat ja kuinka siltä puuttu tieteellinen ja teknologinen pohja. Kukaan ei pystynyt tuomaan vakavia vastaväitteita.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Jos lähdetään arvioimaan yli sadan ilmastomallin tuloksia, niin ne eroavat kaikki toisistaan, mutta yllättäen niiden keskiarvo on käytännössä sama kuin IPCC:n yksinkertaisella mallilla laskettu. Asia menee siis jankuttamiseksi. On se niin väärin, että yksinkertaisella mallilla saa samat tulokset kuin monimutkaisilla tietokonemalleilla.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso Vastaus kommenttiin #33

Jotain tämän tyylistä vastausta odotinkin. No ainakin yritin.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kommenttiin 33 ja 34,

Niin kuten aiemmin, en näe kovin tarpeellisena ottaa sinänsä kantaa IPCC:n mallinnuksiin ja siihen, onko baseline skenaario oikea vai väärä vai puuttuuko ilmasto-sopimuksilta tieteellinen vai tekninen pohja, tai peräti molemmat.

Tähän löytyy vastaus enemminkin tieteellis-filosofisesta näkökulmasta ja siitä paljon parjatusta tieteellisestä konsensuksesta (ei siis yhden tai kahden tai kymmenen, vaan tuhansien eri tutkimusten keskinäisestä yhtenevyydestä), joita periaatteessa alati päivitetään.

Käytännöllisesti katsoen, Itse lähtisin liikkeelle metodeista. Eli jos meillä olisi vain yksi kansainvälisesti hyväksi todettu metodi, joka antaisi vain yhden yleis-pätevän arvion esimerkiksi ilmasto-herkkyydestä, sellainen metodi olisi jo olemassa ja väittelyt näiltä osin olisi turhaa.

Mielestäni yksi hyvin konkreettinen tieteellinen ja tekninen todiste on 'Keeling curve', joka osoittaa mittaus-metodin yksi-selitteisyyden ja joka ei ole muuttunut 60:een vuoteen. Siinä on hyvä perusta ns. online tutkimukselle, jos ei ole intressejä luoda kokonaan uusia skenaarioita, jotka perustuisivat muuhun kuin käytännön mittauksiin.

Tietysti jos matemaattinen osaaminen on sitä luokkaa, että suoranaisia käytäntöön liittyviä näyttöjä ei tarvita, sitäkin voi toki yrittää (useimmiten itse teen näin, vaikka välillä ei millään tahdo onnistua).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset