aveollila1 Aika on totuuden puolella

OAJ:n ehdotus oppivelvollisuuden jatkamisesta ei toimi

 OAJ eli Opetusalan ammattijärjestö on ehdottanut oppivelvollisuuden alkamista 5-vuotiaana ja sen jatkamista 19-vuotiaaksi. Kannatan ehdotuksen alkupäätä, mutta en sen loppua. Ei ole tavatonta maailmassa, että lapset menevät kouluun jo 5-vuotiaana. Tuossa iässä lapsilla on jopa kova oppimisen hinku.

Monessa maassa jo 5-vuotiaiden koulupäivä on yhtä pitkä kuin aikuisten työpäivä. Tämä järjestely säästää paljon turhaa organisointia, miten lapsen hoito järjestetään kouluajan ulkopuolella. Muistutan vain niitä, jotka kauhistelevat tällaista koulupäivän pituutta, että se on todellisuutta paljon pienemmillä tarhalapsilla. Toisaalta 5-6-vuotiaiden koulupäivä sisältää niin paljon muuta (leikinomaista) toimintaa, että varsinainen koulumainen opiskelu jää korkeintaan puoleen tuosta ajasta. Kun tämä opetus toteutetaan esikoulussa, niin samalla lastentarhanopettajien palkkaongelma tulee ratkaistua kertaheitolla.

Kun lapsi on 5-6 vuoden iässä, niin kielten opiskeluun pitäisi panostaa ja menetelmät uusia täysin. Tuossa iässä lapset oppivat vieraan kielen luonnon menetelmällä. Nyt pääosa kielten opiskelusta tapahtuu yli 12-vuotiaana, jolloin päärooliin tulee oppilaan motivaatio, muisti ja kyky ymmärtää kielioppia.

Sen sijaan oppivelvollisuuden jatkaminen 19-vuotiaaksi ei ole mielekästä. Olen kuunnellut kokenutta yläasteen opettajaa, joka kertoi kokemuksestaan, että nykyisin yläasteella oppimistahti ja -sisältö on sopivaa noin 50 %:lle, 25 % voisi edetä nopeammin ja 25 % on pudonnut kelkasta ja lyönyt koulunkäynnin ns. ”lössiksi”. Väitän, että 25-30 % yläasteen päättävistä ei hallitse yläasteen oppiaineille asetettuja oppivaatimuksia. Haastan OAJ:n ja kouluhallituksen järjestämään viralliset loppukokeet yläasteelle, jotta tiedetään, mikä on todellinen tilanne. Olen aivan varma, että niitä kokeita ei järjestetä, koska molemmat tahot haluavat elää kuplassa.

Koulupudokkaat ovat syntyneet jo nykyisen peruskoulun sisällä ja nimenomaan yläasteella. Jos näiden teoreettiseen opiskeluun täysin kielteisesti suhtautuvien oppisvelvollisuutta jatketaan, niin ongelma vain pahenee. Tähän ongelmaan pitää löytää muita keinoja. Lähtökohtana pitää olla tosiasioiden tunnustaminen. Koska kaikki eivät nykyisellä yläasteella pärjää esimerkiksi kielissä ja matemaattisissa aineissa, niin pitää olla vaihtoehtoina muita käytännön aineita. Tälle joukolle pitäisi olla tarjolla saksalaisen mallin mukaisesti työn ohella oppiminen ammattitutkintoon. Oppivelvollisuus yläasteen suorittamiseen asti on riittävä; joiltakin se voi viedä pari vuotta enemmän, mutta se pitäisi olla vaatimus.

On vallalla käsitys, että työelämässä ei ole enää tehtäviä ilman ammattitutkintoa. Kyllä niitä on esimerkiksi teollisuudessa, matkailussa ja kaupan alalla edelleen merkittäviä määriä, joissa työ opitaan harjoittelun ja perehdyttämisen kautta. Kaikki työ on arvokasta. Näyttää siltä, että halutaan luoda yhteiskunta, jossa ruumiillinen työ ei ole tavoiteltavaa. Ehkä kuvitellaan, että tulevaisuudessa sen hoitanee robotit, mutta sen on fiktiota.  Tai sitten nämä työt hoitaa maahanmuuttajien pimeä työvoima sen mukaisine ”työehtoineen”. Nämä työmarkkinat ovat jo todellisuutta tämän päivän Suomessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Jostain syystä luokalle jättämistä ei peruskoulussa enää juuri harjoiteta vaikka monelle murrosikäiselle nuorelle se antaisi sopivasti lisää aikaa kasvaa ja opetusryhmässä tasaisi yksilöiden välisiä eroja.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Nyt tuli vakavia virheitä, jotka korjattava alkuunsa.

Ensinnä tuo tutkintojen tarve, kyse on välttämättömyydestä. Nykynuoren on varauduttava siihen, ettei hänellä ole koskaan töitä Suomessa. Kun töitä hakee sieltä missä niitä on, ensimmäisenä kysytään minkä tutkinnon on suorittanut ja mikä on työkokemus.

Ilman tutkintoa olevien palkat ovat surkeita jopa Saksassa, jossa töitä riittää. Saksassa koulutettu ihminen pääsee helposti kymppitonnin palkoille, mutta kouluttamaton saa vähemmän kuin Suomessa.

Mitä kielten opiskeluun tulee niin yksittäisen kielen opetus kestää aivan liian pitkään jo nyt. Sujuvan kielitaidon oppii 3-4 vuodessa. Opetuksen tulee olla nimenomaan nopeaa ja tiivistä eikä venytettyä. Kaikki lisäaika on vain haitaksi, jollei kyse kielen oppimisesta sen kotimaassa.

Lapsen psyyken kehitykselle on tärkeää, että hän saa olla lapsi riittävän pitkään ilman mitään suorituspaineita. Varhaisopetus kuuluu vanhemmille enemmän kuin yhteiskunnalle. Tämä on päässyt hämärtymään pahasti sosiaalidemokratiassa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

On helppo paperilla vaatia kaikille tutkintoa ja teoreettista koulutusta ammattitutkintoon. Se ei toimi edes Saksassa, vaan siellä on vaihtoehtona työn ohessa oppiminen ja se on minusta se toimiva tapa niille, jotka ovat itse asiassa koulupudokkaita nykyisen yläasteen sisällä. Tätä ei vaan haluta tunnustaa.

Olen eri mieltä 5-vuotiaiden opetuksesta. Kuvaamani koulutustapa ei lisää paineita, vaan siinä hyödynnetään lapsen luontaista oppimista. Sen sijaan ns. varhaiskasvatuksesta DDR:n malliin, jossa kaikki lapset pakotetaan yhteiskunnan kasvatukseen 3-vuotiaasta lähtien, ei ole vapaassa yhteiskunnassa suositeltavaa.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Onhan meillä esikoulu, joten käytännössä oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana vaikka tiukasti pykäliä lukien vasta vuotta myöhemmin.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mielestäni oppiminen noin yleensä ei saisi perustua pakonomaisiin metodeihin.

Paras tapa oppia niin lapsuudessa kuin aikuisena on oltava soveltavaa ts. teoria ja käytäntö tulisi kulkea käsi-kädessä.

Vielä parempi, jos oppiminen tehdään omaehtoisella pohjalla eli oppilas voi itse suunnitella omat tavoitteensa ja jopa niin, että perinteiset "pakko tentit" vapautetaan kokonaan.

Oppilas voi itse määritellä omat tenttinsä ja missä aikataulussa ne tehdään.

Opetus-suunnitelmat tulisi laatia luovuuden ilmapiirissä pois ahtaista "luokkahuoneista" teorian ja käytännön eli tekemisen kautta, erityisesti luonnontieteissä.

Se mikä olisi sopiva ikä oppia, ei mielestäni ole niin oleellista kuin se, millä metodeilla mennään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset